Takaisin Helsinkiin saavuttuamme kävelimme kauppatorilta Rikhardinkadulle, missä sijaitsee georgialainen ravintola Purpur. Tämä Ville Haapasalon ravintola tarjoaa gruusialaisia herkkuja ja viinejä. Meidän koulutusporukalle oli varattu ravintolasta pöydät samoin kuin ruuat valmiiksi, joten meidän ei tarvinnut "kuluttaa aikaa" ruokien tilaamiseen, vaan pääsimme pikimmiten maistelemaan ruokia. Ravintola oli sisustukseltaan oikein viihtyisä.
Itse olen syönyt kerran Venäjällä opiskelijavaihdossa ollessani georgialaisessa ravintolassa, joten aiempi kokemus rajoittuu siihen. Ostin vastikään kaupasta alennusmyynneistä Ville Haapasalon kirjan nimeltä Makujen matka Georgia, mutten ole ehtinyt siitä kokkailla aiemmin mitään. Ehkä siitä menee muutamat reseptit tämän ravintolakäynnin jälkeen kokeiluun. Kirjassaan Haapasalo linjaa, että georgialainen keittiö on maailman paras. Hän kertoo kirjassaan myös, ettei tiedä toista kansaa, missä mietitään 80% ajasta, mitä syödään tänään. Siksi ei liene siis ihme, että hän on perustanut juuri georgialaisen ravintolan. Korianteri on hyvin yleisesti käytetty mauste georgialaisissa ruuissa. Korianterissa uskotaan olevan voimaa vastustaa flunssaa.
Herkulliset makuelämykset alkoivat heti alkuruuista. Toki aika usein käy niin, että alkuruuat ovat se osa menua, mistä tykkään eniten. Alkuruuat tuotiin koko pöytäseurueellemme yhteisissä tarjoiluastioissa. Saimme ensin georgialaista juustosalaattia (tai ainakin muistelen, että tämä oli sitä), mikä oli oikein herkullista ja siinä maistui heti korianterin maku.
Samaan aikaan salaatin kanssa pöytäämme tuotiin kulhollinen papumuhennosta eli lobiota. Tarjoilija esitteli tämän papukeitoksi, mutta keittoa ruoka ei kyllä ollut. Lobio kuuluu Haapasalon mukaan georgialaisen keittiön kulmakiviin. Ihan ensin lobio maistui suussa aika tuliselta, mutta papumuhennos alkoi aika pian maistua erinomaiselta. Tätä pitää kokeilla kyllä kotonakin - jokin ohje lobioon nimittäin löytyy Haapasalon keittokirjasta.
Alkuruokapöytään ilmestyi vielä jokaiselle oma pieni kuppi kurpitsakeittoa. Keitto kuului myös parhaimmistoon ihanine kermaisine makuineen.
Pääruuaksi pöytäämme kannettiin sashlikia, sekä kana- että possuversiota. Vartaissa oli lihan lisäksi muun muassa kesäkurpitsaa, sipulia ja paprikaa. Sashlikien kanssa pöytään kannettu ohut leipä paljastuu kysyttäessä tavalliseksi vehnätortillaksi, vaikka se ilmeisesti kantaa lavash-leivän nimeä tässä setissä. Kuivakas tortilla kruunattuna tomaattikastikkeella tuntui ehkä liian sitkeältä sashlikin pariksi. Sashlik oli kyllä tosi hyvää, tuli maistettua sekä kana- että porsasversiota. Ja tässäkin ruuassa maistui hyvin korianteri.
Jälkiruoaksi nautimme kahvin kanssa hunajakakkua jäätelön kera. Tarkemmin tämän kakun sisältö jäi arvoitukseksi... itse kun olen ainakin huono arvioimaan, mitä mikäkin ruoka sisältää, vaikka paljon makuja tykkäänkin maistella. Kokonaisuutena olisi ollut kyllä kiva, että olisi saanut hieman enemmän tietoa siitä, mitä ruokaa meille tuotiin eteemme. Ja kysyttäessä tarjoilija ei osannut välttämättä vastata, mikä ruoka oli kyseessä.
Kokonaisuutena voin sanoa, että makuelämys georgialaisen ruuan äärellä oli oikein onnistunut. Voin lämpimästi suositella ravintola Purpuria! Meidän ilta makuelämyksen jälkeen päättyi upeasti sovitettuun Mestariin ja Margaritaan Kansallisteatterin Willensaunassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti