Synttäreiden viettoa Spiderman-tyyliin

Taisin mainita jo aiemmassa blogissani, että kolme lapsistamme on syntynyt kesällä, ja se viimeisinkin vielä syyskuussa. No heinäkuussa oli sitten aika viettää esikoispojan 7v ja prinsessan 3v – yhteissynttäreitä.

Mietin jo ennalta, miten yhdistää teemallisesti nämä synttärit. Esikoinen on Spiderman-fani ja halusi ehdottomasti sen kakkuunsa. No tehtäväni helpottui, kun kysyin prinsessalta, millaisen kakun hän haluaa. - ”Spiderman”, vastasi hän.

Etukäteen hieman jännitin, miten ihmeessä onnistun luomaan Spidermanin kakkuun, hahmokin näytti jo niin vaikealta toteuttaa. No netti pelastaa kaiken. Törmäsin sopivasti blogiin Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie, jossa oli toteutettu Spiderman-kakku, jonka pohjalta lähdin itse ideoimaan kakkua.

Löysin netistä sopivan Spiderman-värityskuvan ja tulostin sen. Itse en halunnut koko kakun kokoista kuvaa, kun liiallinen sokerimassan määrä kakun päällä ei ole minun makuuni. Leikkasin kuvan ääriviivoja myöten. Kaulitsin punaista sokerimassaa leivinpaperin päällä ja leikkasin terävällä veitsellä siitä kuvan ääriviivojen mukaisen kuvan. Seuraavaksi painelin veitsenkärjellä hieman apuviivoja sokerimassaan, kuten edellä mainitussa blogissakin oli tehty. Ja ehdoton helpottaja työlleni oli Ullanunelma-nettikaupasta löytämäni elintarvikekynä, jolla oli helppo piirtää viivat ja verkot Spidermaniin. Sitten tein vielä silmät mustasta ja valkoisesta sokerimassasta. Mustasta sokerimassasta tein vielä kaksi hämähäkkiä ja punaisesta ja valkoisesta sokerimassasta muotilla kolme kukkaa Prinsessan kunniaksi.

Kakkupohjan tein tyylilleni uskollisesti Marin Kyökin ohjeella. 

Eniten stressiä aiheutti ehkä se, mitä laitan kakun väliin. Soittelin kaikki lähialueen mansikkatilat läpi, ja mistään ei saanut enää tuoreita mansikoita. No, synttäripäivää edeltävänä päivänä minulle soitettiin, että sain tulla hakemaan aiemmin tilaamani vadelmat.

Kostutin täytekakun maidolla, johon oli sekoittanut pari teelusikkaa vaniljasokeria. Täytteeksi laitoin ensiksi kaupasta ostamaani luomuvadelmahilloa ohuen kerroksen. Sen jälkeen litistelin vadelmia lautasella hieman kasaan ja laitoin niitä kakun päälle. Seuraavaksi laitoin vielä kermaa, johon olin sekoittanut vaniljarahkapurkin.

Kakun pinnalle levitin ensiksi siniseksi pastavärillä värjäämääni kermaa. Hämähäkinseitin tein kermalla käyttäen oikein ohutta pyöreää tyllaa. Seuraavaksi pursotin kakun reunat käyttäen vuorotellen sinertävää ja vuorotellen normiväristä kermaa. Lopuksi lisäsin sokerimassakuviot kakun päälle. Itse olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, vaikkei pursotus nyt niin tasainen ollutkaan.

Toisena makeana tarjottavana oli Valion ohjeella tehty Suklaa-mangojuustokakku – ilman ohjeessa mainittua likööriä. Tekisi mieleni sanoa, että kakku oli herkullista, mutta ehkä oli maultaan hieman tehdasmaisen makuinen.

Suolaiseksi tarjottavaksi tein savukalapiirasta Valion ohjeella lämminsavulohesta. Käytin purjoa. Tämä piiras oli ihan hyvä perussuolainen piirakka, ei mitenkään erityisen mieleenjäävä kuitenkaan.

Toisena suolaisena tarjottavana oli omenainen kinkkupiirakka, Valion ohjeella tämäkin. Tämä sen sijaan olikin ehkä paras suolainen piirakka, mitä olen ikinä tehnyt. Omenat kinkkusipulikerroksen päällä tekivät piirakasta ihanan pehmeän. Lisäksi irtopohjavuokaan tehtynä piirakasta sai juhlavan näköisen.

Lisäksi tarjolla oli vielä salaattia. Ystäväni Anun ohjeella tehdyssä salaatissa oli suolapähkinöitä mukana. Salaattiin laitetut punasipuliviipaleet marinoin punaviinietikalla, sokerilla ja suolalla.

Ihastuttava Noshin syksy 2014

Pidin viikko sitten kotona Noshin lastenvaatekutsut - en tokikaan ensimmäistä ja tuskinpa viimeistä kertaakaan. Luomupuuvillasta valmistettuja, värikkäitä lastenvaatteita ja neuloksia valmistaa suomalainen yritys Nosh Organics.

Itse hankin lapsilleni ensimmäiset Noshin vaatteet reilu pari vuotta sitten, yrityshän on perustettu vuonna 2009. Materiaali on hieman muuttunut alkuajoista, mutta aina se on ollut yhtä ihanan tuntuinen ja vaatteet ovat olleet sellaisia, että lapset tykkäävät niitä pitää.

Tykkään järjestää kotikutsuja – saada vieraita taloon, ihastella vaatteita tai muita tuotteita rauhassa kotonani – no, lasten mekkala joskus häiritsee keskittymistä, mutta vielä enemmän se häiritsisi kaupassa, missä saisin juosta koko ajan noiden villiviikareiden perässä. Samalla väreihin ja kuoseihin saa kunnon kosketuksen, kun niitä pääsee hiplaamaan. Ja sitten on tietysti se leipomisen ihanuus. Omalle väelle ei tule kauheasti leivottua, kun joutuisimme todennäköisesti syömään kaiken kahdestaan mieheni kanssa. Yleensä kutsuille testaan jotain uutta reseptiä – jonka tuotos yleensä maistuu ihan hyvältä.

Noshilta ilmestyi juuri kutsujeni alla uusi syysmallisto. Minuun se iski heti. 

Ensimmäinen ihastukseni siinä oli vihreäsävyinen Kirsikat-paita ja siihen sopivat vihreä-vaaleanvihreä-raitaiset leggarit. Siitä sai meidän prinsessa ihanan asun, eikö vain? Legginsien lahkeet sekä paidan hihat ovat käännettynä nyt aluksi, prinsessan kasvaessa ne voi jättää kääntämättä.

Poikien kanssa oli hieman erimielisyyksiä, kun äiti olisi halunnut eri vaatteita kuin mitä pojat itse. Esikoiselle olisin niin halunnut tuon keltaisen collegetakin, joka oli Meidän perhe-lehdenkin kuvassa.

Mutta esikoinen valitsi vihreä-grafiitin vetoketjuhupparin. Ja kaksia yläosia en sentään raaskinut tilata, kun muutenkin tulisi iso lasku. Housuiksi esikoinen olisi halunnut vihreät Jogger-housut, mutta tällä kertaa äiti sai suostuteltua pojan ottamaan grafiitit joggerit. Joggerit ovat aivan ihanat housut, materiaali uskomattoman pehmeää ja laadukasta, suosittelen kokeilemaan. Meidän perheessä on aiemmin testattu jo froteisia terryjoggereita ja todettu ne poikien käytössä erinomaisiksi. Joggereiden lahkeet on käännetty, kun otin tarkoituksella pojille reilun kokoiset housut, koska edellistä kokoa on jo sen verran varastossa. Samoin esikoisen hupparin hihansuut on käännettynä. Näitä vaatteita käytetään siis vielä pitkään! Esikoiseni on hyvin tarkka vaatteistaan, piti vielä sanomani. Aika makea asu, vai mitä?

 

Nuori isäntä sai ne vihreät joggerit, koska ne sopivat paremmin hänen valitsemaansa paitaan. Isoveli on nimittäin sitä mieltä, ettei pikkuveljellä saa olla samanlaisia vaatteita kuin hänellä, joten pitää yrittää pitää se mielessä vaatteita valitessa. Äiti olisi taas halunnut erin paidan kuin nuori isäntä itse. Äiti olisi valinnut vihreän krokopaidan, nuori isäntä halusi turkoosin. Ehkä näin jälkikäteen poika osasi valita itselleen paremmin sopivan värin.

Pikkuneidille ei tällä kertaa hankittu mitään, kun laskun loppusumma alkoi jo tässä vaiheessa hirvittää. Mutta kun saimme vaatteet kotiin, täytyy sanoa, että olin tyytyväinen hankintoihin.

 Mutta sitten niihin tarjoamisiin. Suolaiseksi tarjottavaksi tein omenaista kinkkupiirakkaa Valionohjeella, jota olen tehnyt jo aiemminkin. Tällä kertaa tein siitä toisen alkuperäisellä Valion ohjeella ja toisesta tein gluteenittoman. Pohjan tein Gluteenitonta leivontaa-blogin kinkkupiirakan ohjeella. Täytteet laitoin alkuperäisen ohjeen mukaan. Gluteenittoman piirakan sekä pohjaan että täytteeseen laitoin vain 2/3 ohjeiden aineksista, koska käytin pienempää irtopohjavuokaa. Nämä piirakat tein jo kutsuja edeltävänä iltana ja säilytin ne vuoissa jääkaapissa. Hetkeä ennen kutsuja laitoin ne vuoissa uuniin lämpenemään, ja vasta sen jälkeen irrotin vuoasta tarjoilulautaselle. Ja gluteenittoman piirakan mausta ei edes olisi tiennyt, että se on gluteenitonta! Tämän piirakan lisäksi tarjolla oli salaattia.

 

Makeaksi tarjottavaksi tein puolukka-vaniljakakun sekä Kinuskikissan ohjeella vanilja-mansikkakakun. Jälkimmäisen tein gluteenittomana siten, että tein pohjan brownies-kakun ohjeella gluteenittomana. Laitoin siis vehnäjauhojen tilalta gluteenitonta semperin fin mix hienoa jauhoseosta. Pistelin pohjaan reikiä haarukalla ja kostutin sen maidolla, johon olin laittanut vaniljasokeria sekaan. Täytteen tein Kinuskikissan ohjeen mukaisesti. Päälle tuoreita mansikoita siivuina ja kiille päälle. En ollutkaan aikaisemmin kokeillut vaniljatankojen keittämistä – mikä ihana vaniljan tuoksu siitä tuli keittiöön ja mikä maku kakkuun! No ei ihme, että kun kutsut päättyivät, kakusta ei ollut enää mitään jäljellä.

Puolukka-vaniljakakun tein Valion ohjeella. Pohjaan tuli digestive-keksien lisäksi muutama hapankorppu. Idea kakussa oli kiva, mutta maku ei ehkä kuitenkaan yhtä täydellinen kuin mitä odotin. Hyvää se toki oli. Pinta valitettavasti hieman epäonnistui, kun kiillettä laittaessani hyydytetty vaniljaosa hieman lähti liikkeelle.

 

Hääpäivä lähiruuan juurella

Vietimme eilen mieheni kanssa kahdeksatta hääpäiväämme. Olemme yleensä käyneet hääpäivänämme koko perheellä syömässä, koska lastenvahdin saanti on aina haasteellista. Tänä vuonna mieheni sai järjestettyä asiat siten, että pääsimme kahdestaan syömään – kuulin itsekin vasta iltapäivällä asiasta.

Kun olimme jättäneet lapset hoitoon, ajelimme Seinäjoelle. Siinä sitten pähkäilimme, mihin menisimme syömään. Itse muistin jo puolentoista vuoden takaa tuttavani suosituksen Juurella -ravintolasta. Olimme yrittäneet mennä sinne joskus aikaisemminkin, mutta aiemmilla yrityskerroilla se ei ollut auki, koska se on avoinna vain tiistaista lauantaihin lähinnä iltaisin. Ravintola Juurella käyttää lähialueen tuottajien raaka-aineita luomua unohtamatta.

Ystävällinen palvelu alkoi heti samantien astuttuamme sisään. Kysyessäni alkoholittomia juomia, ensimmäinen esitetty vaihtoehto oli Lehtikuohu, mustaherukan lehdistä valmistettu kuohujuoma. Hieman kirpeä, mutta ihanan raikas juoma – päivän makuelämys lähti liikkeelle siitä. Unohtakaa Pepsit ynnä muut, tätä pitää saada kotiinkin!

Ruokalista ei ollut pitkä, mutta oli mielenkiintoinen. Ruuaksi päätimme valita neljän ruokalajin Juurella –menun.

Menu sisälsi alkuruuaksi Herefordin kuvetta ja kuusenkerkkää. Alkuruuan nimi ei ehkä vielä luvannut sitä makunautintoa, jonka lopulta koimme.

Pääruoaksi oli possua kolmella tapaa eli sisäfilettä, kylkeä ja seluksia, omenaa ja porkkanaa. Ja taas – makuelämykset seurasivat toisiaan. Annokset eivät olleet suuren suuria, mutta täyttäviä kuitenkin.

Sen jälkeen meille tarjottiin pientilojen juustoja. Oli sinihomejuustoa Suonenjoelta, Juustoportin juustoa ja valkohomejuustoa Mouhijärveltä. Vadelma-valkoherukkahillo sekä näkkileipä oli valmistettu Juurella-ravintolassa itse.

Ja makuelämyksen kruunasi suklaa juurella: marjoja, paahdettua valkosuklaata, maitosuklaamoussea ja jogurttivaahtoa. Ja jälleen, mikä makuelämys – olen sanaton.

Jossain vaiheessa ajattelin, etteivät kaikki ruuat voi olla näin täydellisen suussasulavia – mutta ne olivat. Ja palvelu oli erinomaisen hyvää: jokaisen ruokalajin sisältö ja tuotantopaikka kerrottiin, kun ruoka-annos tuotiin pöytään. Ehkä menun hinta 42 euroa hieman kirpaisi sisäänastuessamme, mutta poislähtiessämme olimme sitä mieltä, että tämä olisi voinut maksaa enemmänkin.