Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Noshin naistenvaatteet valloittivat taas!

Blogin päivittämisessä on ollut yli puolen vuoden katko, töiden aloittaminen on syönyt mehut aika tehokkaasti. Kutsujakin olen yleensä pitänyt vähintään kolmet keväässä / syksyssä, mutta tänä keväänä en niitäkään saanut järjestettyä- paitsi pitihän tietysti Nosh-kutsut pitää, ja tällä kertaa heti, kun naistenvaatteet olivat ilmestyneet ja ihana Nosh-edustaja Auri pääsi esittelemään kotiini niitä! Itse olen suosinut jo useamman vuoden ajan Noshin vaatteita - aluksi lapsilla ja sen jälkeen, kun ensimmäiset naistenvaatteet ilmestyivät, myös itsellä. Noshin vaatteissa minua ihastuttaa niiden värit, pehmeys ja käytettävyys, sekä ennen kaikkea se, että vaatteet on valmistettu ekologisesti luomupuuvillasta. Noshista voit lukea enemmän täältä.

Alkukaudesta olin jo käynyt ihastelemassa Noshin lastenvaatemallistoa ja sieltä oli tarttunut jo monia lastenvaatteita matkaan, kuten esimerkiksi meidän neidille tuo ihana mintunvärinen t-paita ja tupsulippis sekä fuksianväriset denim caprit. Kyllä ne päällä kelpasi lomailla Suomen rajojen ulkopuolellakin.


  


Naistenvaatemallisto oli ehkäpä paras ikinä! Kotikutsut ovat kyllä kätevä tapa ostaa itselle vaatteita - muuten kun ei koskaan ole vaatekauppoihin asiaa. Nytkin rekiltä olisi löytynyt varmasti kaksinkertainen määrä hankittavia vaatteita, mutta taloudellisista syistä johtuen pystyin hankkimaan vain osan suosikeistani.
 


Harmaa kidetoppi sisälsi yksinkertaisuudessaan kivoja yksityiskohtia, kuten tuo aukko selän puolella sekä pienet röyhelöt hihansuissa. Kyseinen toppi lähti tilaukseen.




Hankintalistalle lähtivät myös ihana valkoinen ministar t-paita mustilla pikkutähdillä. Tämä paita ei ollut varsinaisesti tyköistuva, mutta istui varmasti hyvien erilaisillekin vartaloille. Lähes heti aluksi ihastuin tuohon päällä olevaan Inka-bleiseriin. Tykkään liikkua niin kesällä kuin talvellakin lyhythihaisissa paidoissa, ja niiden päälle on kätevä lisätä joku pitkähihainen vaate. 

Ehkä malliston käytettävin vaate itseäni ajatellen olivat mustat legginsimäiset polvihousut, joissa oli kuitenkin sopivasti väljyyttä, että niillä on kiva olla. Niissä oli kivana yksityiskohtana pienet rypytykset sivuissa. Jo nyt, kun kirjoitan tätä blogia aika lailla myöhässä, näitä housuja on pidetty aina, kun ne ovat olleet puhtaana.




Leipomisessakin oli ollut lähes yhtä pitkä tauko kuin kutsujen pitämisessä. Ihanaa oli katsella sopivaa ohjetta kutsuja varten. Löysin tällä kertaa sekä suolaisen tarjottavan että makean tarjottavan ohjeet Kinuskikissan sivuilta. Voileipäpiirakka kuulosti mielenkiintoiselta tuttavuudelta, Kinuskikissan sivuilla sitä tarjottiin helpoksi vaihtoehdoksi voileipäkakun valmistamiselle. Pohjan tekemisen ja paistamisen sekä kostuttamisen jälkeen puolet pinnasta täytettiin kinkkumeetvurstitäytteellä ja puolet minitomaatti-mozzarellatäytteellä. Molemmat puolet maistuivat oikein hyvälle. Tätä täytyy tehdä joskus uudelleen.




Makeaksi tarjottavaksi tein Kinuskikissan ohjeella höyhenenkevyttä sitruunajuustokakkua. Itse olen aina tykännyt kaikesta sitruunaisesta ja tässä maistui kivasti ihana raikas sitruunan maku.Mielenkiintoista tässä ohjeessa oli, että pohjan keksiseokseen ei laitettukaan sulatettua margariinia tai voita, vaan vauvojen hedelmäsosetta. Täytettä jouduin muuttamaan yhden ainesosan osalta, kun halusin tehdä kakusta laktoosittoman: vaihdoin mango-sitrusjogurtin Valion kerros persikka & mangoon. Koristelun kanssa tuli jälleen liian kiire, ja lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta pääasia, että kakku oli hyvää.



keskiviikko 13. elokuuta 2014

Hääpäivä lähiruuan juurella


Vietimme eilen mieheni kanssa kahdeksatta hääpäiväämme. Olemme yleensä käyneet hääpäivänämme koko perheellä syömässä, koska lastenvahdin saanti on aina haasteellista. Tänä vuonna mieheni sai järjestettyä asiat siten, että pääsimme kahdestaan syömään – kuulin itsekin vasta iltapäivällä asiasta.

Kun olimme jättäneet lapset hoitoon, ajelimme Seinäjoelle. Siinä sitten pähkäilimme, mihin menisimme syömään. Itse muistin jo puolentoista vuoden takaa tuttavani suosituksen Juurella -ravintolasta. Olimme yrittäneet mennä sinne joskus aikaisemminkin, mutta aiemmilla yrityskerroilla se ei ollut auki, koska se on avoinna vain tiistaista lauantaihin lähinnä iltaisin. Ravintola Juurella käyttää lähialueen tuottajien raaka-aineita luomua unohtamatta.

Ystävällinen palvelu alkoi heti samantien astuttuamme sisään. Kysyessäni alkoholittomia juomia, ensimmäinen esitetty vaihtoehto oli Lehtikuohu, mustaherukan lehdistä valmistettu kuohujuoma. Hieman kirpeä, mutta ihanan raikas juoma – päivän makuelämys lähti liikkeelle siitä. Unohtakaa Pepsit ynnä muut, tätä pitää saada kotiinkin!



Ruokalista ei ollut pitkä, mutta oli mielenkiintoinen. Ruuaksi päätimme valita neljän ruokalajin Juurella –menun.

Menu sisälsi alkuruuaksi Herefordin kuvetta ja kuusenkerkkää. Alkuruuan nimi ei ehkä vielä luvannut sitä makunautintoa, jonka lopulta koimme.




Pääruoaksi oli possua kolmella tapaa eli sisäfilettä, kylkeä ja seluksia, omenaa ja porkkanaa. Ja taas – makuelämykset seurasivat toisiaan. Annokset eivät olleet suuren suuria, mutta täyttäviä kuitenkin.




Sen jälkeen meille tarjottiin pientilojen juustoja. Oli sinihomejuustoa Suonenjoelta, Juustoportin juustoa ja valkohomejuustoa Mouhijärveltä. Vadelma-valkoherukkahillo sekä näkkileipä oli valmistettu Juurella-ravintolassa itse.




Ja makuelämyksen kruunasi suklaa juurella: marjoja, paahdettua valkosuklaata, maitosuklaamoussea ja jogurttivaahtoa. Ja jälleen, mikä makuelämys – olen sanaton.




Jossain vaiheessa ajattelin, etteivät kaikki ruuat voi olla näin täydellisen suussasulavia – mutta ne olivat. Ja palvelu oli erinomaisen hyvää: jokaisen ruokalajin sisältö ja tuotantopaikka kerrottiin, kun ruoka-annos tuotiin pöytään. Ehkä menun hinta 42 euroa hieman kirpaisi sisäänastuessamme, mutta poislähtiessämme olimme sitä mieltä, että tämä olisi voinut maksaa enemmänkin.