Passionkakkua kutsuille!

Pidän joka kevät ja syksy yleensä vähintään yhdet tai kahdet kotikutsut. No miksikö? No ehkä siksi, että on kiva, että meille tulee joskus vieraita ja toiseksi siksi, että saan kokeilla uusia reseptejä. Jos ja kun leivon vain kotiväelle, iso osa jää yleensä syömättä.

Leivonnan suhteen olen joutunut alkaa tehdä jotain kompromisseja. Meidän perheessä on kaksikin, joiden vatsa ei meinaa kestää muita kotimaisia viljoja kuin kauraa, joten olen lisännyt gluteenittomien leivonnaisten leipomista. Ennenkin toki olen leiponut aina joskus gluteenitonta, koska osalla vieraista on saattanut olla erityisruokavalio. Niinpä aloin näitäkin kutsuja varten etsiä reseptiä, mikä kuulostaisi hyvältä ja onnistuisi mahdollisesti gluteenittomana.

Ja löysinkin aivan erinomaisen reseptin, joka oli vieläpä valmiiksi gluteeniton, nimittäin Annin Uunissa -blogin raikas passionjuustokakku. Lisäksi tämän reseptin toteuttaminen onnistui oikein hyvin myös laktoosittomana, kun käytti laktoositonta voita, mascarponea ja kermaa. Kaupassa piti hetken etsiä Semper -merkkisiä vaniljakeksejä, mutta ne löytyivätkin nimellä kolakeksit.

Passionhedelmä on muutoinkin oma suosikkihedelmäni sopivan kirpeänä, joten lopputulos ei voinut olla kuin hyvä. Koristeluksi ei mielestäni tarvitse mitään suklaata, joten laitoin päälle passionhedelmän halkaistuna sekä ananaskirsikoita, ja mielestäni kakun ulkonäkö oli harvinaisen kaunis!

Kokonaisuudessaan vahva suositus tälle reseptille!

Muuna tarjoiluna meillä oli näillä kutsuilla kinkkupiirakkaa (sekin gluteenitonta, mutta unohdin jo, millä ohjeella sitä tein), kinderpiirakkaa pakastimesta, Lidlin pikkupitsoja ja S-marketin donitseja.

Ja vaatteitakin löytyi - tästä me&i:n kevätmallistosta lähinnä meidän neitokaisille!  Kiitos minun pitkäaikaiselle myyjälleni Saijalle!

Noshin kevät 2016

Ei syksyä, ei kevättä ilman Nosh-kutsuja. Noshin laadukkaita, luomupuuvillaisia naisten- ja lastenvaatteita kävi kotonamme esittelemässä tuttuun tapaan Lähdesmäen Auri Seinäjoelta. Noshin tarinaan ja vaatteisiin voi tutustua osoitteessa http://nosh.fi/. Naistenvaatemallisto oli tällä kertaa todella mieleeni, oli vaikea valita, mitä itselle valitsee. Mutta tykästyin toden teolla musta-vaniljaan Suvi-mekkoon, jota on tullut ostamisen jälkeen käytettyä niin juhlassa kuin arjessa. Ihastuin myös juhlamekkoon, jonka aion laittaa päälleni ensi kerran eräisiin häihin. Siksi en siitä vielä paljasta kuvaa.

Tytöille olin päättänyt jo aikaa sitten tilata puuterinväriset nuoli-hupparit. Noshin vaatteiden pehmeä materiaali jaksaa yllättää pehmeydellään uudelleen ja uudelleen. Huppareista otin tytöille kokoa suuremmat koot, niin sopivat päälle pidempään. Huppareiden alle kävi oivasti Nuoli-teepparit.
 

  

Pojille löytyi taas kivat pyöräkuvioiset t-paidat. Riitaa meinasi tulla vain siitä, kun toinen poika halusi, että heillä on erilaiset paidat, ja molemmat pojat halusivat kuitenkin samanlaiset paidat. Onneksi sopuun päästiin, ja molemmille pojille saatiin kivat paidat.

Ja kutsuthan eivät ole mitään ilman tarjottavia. Makean tarjottavan reseptin etsintä lähti käyntiin siitä, että kun pakastimessa on vadelmia jos kuinka, mitä kakkua voisin tehdä vadelmista. Ihan goolaamalla löysin näin "vaatimattomasta" osoitteesta kuin http://ruoka.fi/reseptit/vadelmakakku Vadelmakakun ohjeen, joka lienee joskus julkaistu Seurassa. Tein tämän gluteenittomana muuttamalla vain vehnäjauhot gluteenittomiksi jauhoiksi. Aika hyvää tulikin, vaikka itse sanonkin.

Toiseksi makeaksi kakuksi tein Suklaamoussekakkua, joka näkyy etualalla alla olevassa kuvassa. Sen ohje löytyi Talven maku-kirjasta ja tämä kakku onkin aika helppotekoinen ja se käy helposti gluteenittomallekin, kunhan huolehtii,ettei aineksissa ole gluteenia. Tämä kakku taisi olla kutsuvieraiden suosikki.

Talven Maku -kirjasta löysin myös aivan ihanan herkullisen kylmäsavulohipiirakan ohjeen. Ostin muuten Talven maku-kirjan silloin heti, kun se ilmestyi, kun olin entuudestaan jo ihastunut Sari Spåran kirjaan Meren maku. Ah, mitä herkkuja! Sari Spåran blogi Sweet food o'Mine löytyy muuten osoitteesta http://www.sweetfoodomine.com/, sieltä löytyy myös paljon herkullisia reseptejä.

Noshin naistenvaatteet valloittivat taas!

Blogin päivittämisessä on ollut yli puolen vuoden katko, töiden aloittaminen on syönyt mehut aika tehokkaasti. Kutsujakin olen yleensä pitänyt vähintään kolmet keväässä / syksyssä, mutta tänä keväänä en niitäkään saanut järjestettyä- paitsi pitihän tietysti Nosh-kutsut pitää, ja tällä kertaa heti, kun naistenvaatteet olivat ilmestyneet ja ihana Nosh-edustaja Auri pääsi esittelemään kotiini niitä! Itse olen suosinut jo useamman vuoden ajan Noshin vaatteita - aluksi lapsilla ja sen jälkeen, kun ensimmäiset naistenvaatteet ilmestyivät, myös itsellä. Noshin vaatteissa minua ihastuttaa niiden värit, pehmeys ja käytettävyys, sekä ennen kaikkea se, että vaatteet on valmistettu ekologisesti luomupuuvillasta. Noshista voit lukea enemmän täältä.

Alkukaudesta olin jo käynyt ihastelemassa Noshin lastenvaatemallistoa ja sieltä oli tarttunut jo monia lastenvaatteita matkaan, kuten esimerkiksi meidän neidille tuo ihana mintunvärinen t-paita ja tupsulippis sekä fuksianväriset denim caprit. Kyllä ne päällä kelpasi lomailla Suomen rajojen ulkopuolellakin.

  

Naistenvaatemallisto oli ehkäpä paras ikinä! Kotikutsut ovat kyllä kätevä tapa ostaa itselle vaatteita - muuten kun ei koskaan ole vaatekauppoihin asiaa. Nytkin rekiltä olisi löytynyt varmasti kaksinkertainen määrä hankittavia vaatteita, mutta taloudellisista syistä johtuen pystyin hankkimaan vain osan suosikeistani.

 

Harmaa kidetoppi sisälsi yksinkertaisuudessaan kivoja yksityiskohtia, kuten tuo aukko selän puolella sekä pienet röyhelöt hihansuissa. Kyseinen toppi lähti tilaukseen.

Hankintalistalle lähtivät myös ihana valkoinen ministar t-paita mustilla pikkutähdillä. Tämä paita ei ollut varsinaisesti tyköistuva, mutta istui varmasti hyvien erilaisillekin vartaloille. Lähes heti aluksi ihastuin tuohon päällä olevaan Inka-bleiseriin. Tykkään liikkua niin kesällä kuin talvellakin lyhythihaisissa paidoissa, ja niiden päälle on kätevä lisätä joku pitkähihainen vaate. 

Ehkä malliston käytettävin vaate itseäni ajatellen olivat mustat legginsimäiset polvihousut, joissa oli kuitenkin sopivasti väljyyttä, että niillä on kiva olla. Niissä oli kivana yksityiskohtana pienet rypytykset sivuissa. Jo nyt, kun kirjoitan tätä blogia aika lailla myöhässä, näitä housuja on pidetty aina, kun ne ovat olleet puhtaana.

Leipomisessakin oli ollut lähes yhtä pitkä tauko kuin kutsujen pitämisessä. Ihanaa oli katsella sopivaa ohjetta kutsuja varten. Löysin tällä kertaa sekä suolaisen tarjottavan että makean tarjottavan ohjeet Kinuskikissan sivuilta. Voileipäpiirakka kuulosti mielenkiintoiselta tuttavuudelta, Kinuskikissan sivuilla sitä tarjottiin helpoksi vaihtoehdoksi voileipäkakun valmistamiselle. Pohjan tekemisen ja paistamisen sekä kostuttamisen jälkeen puolet pinnasta täytettiin kinkkumeetvurstitäytteellä ja puolet minitomaatti-mozzarellatäytteellä. Molemmat puolet maistuivat oikein hyvälle. Tätä täytyy tehdä joskus uudelleen.

 

Makeaksi tarjottavaksi tein Kinuskikissan ohjeella höyhenenkevyttä sitruunajuustokakkua. Itse olen aina tykännyt kaikesta sitruunaisesta ja tässä maistui kivasti ihana raikas sitruunan maku.Mielenkiintoista tässä ohjeessa oli, että pohjan keksiseokseen ei laitettukaan sulatettua margariinia tai voita, vaan vauvojen hedelmäsosetta. Täytettä jouduin muuttamaan yhden ainesosan osalta, kun halusin tehdä kakusta laktoosittoman: vaihdoin mango-sitrusjogurtin Valion kerros persikka & mangoon. Koristelun kanssa tuli jälleen liian kiire, ja lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta pääasia, että kakku oli hyvää.

Ihastuttava Noshin syksy 2014

Pidin viikko sitten kotona Noshin lastenvaatekutsut - en tokikaan ensimmäistä ja tuskinpa viimeistä kertaakaan. Luomupuuvillasta valmistettuja, värikkäitä lastenvaatteita ja neuloksia valmistaa suomalainen yritys Nosh Organics.

Itse hankin lapsilleni ensimmäiset Noshin vaatteet reilu pari vuotta sitten, yrityshän on perustettu vuonna 2009. Materiaali on hieman muuttunut alkuajoista, mutta aina se on ollut yhtä ihanan tuntuinen ja vaatteet ovat olleet sellaisia, että lapset tykkäävät niitä pitää.

Tykkään järjestää kotikutsuja – saada vieraita taloon, ihastella vaatteita tai muita tuotteita rauhassa kotonani – no, lasten mekkala joskus häiritsee keskittymistä, mutta vielä enemmän se häiritsisi kaupassa, missä saisin juosta koko ajan noiden villiviikareiden perässä. Samalla väreihin ja kuoseihin saa kunnon kosketuksen, kun niitä pääsee hiplaamaan. Ja sitten on tietysti se leipomisen ihanuus. Omalle väelle ei tule kauheasti leivottua, kun joutuisimme todennäköisesti syömään kaiken kahdestaan mieheni kanssa. Yleensä kutsuille testaan jotain uutta reseptiä – jonka tuotos yleensä maistuu ihan hyvältä.

Noshilta ilmestyi juuri kutsujeni alla uusi syysmallisto. Minuun se iski heti. 

Ensimmäinen ihastukseni siinä oli vihreäsävyinen Kirsikat-paita ja siihen sopivat vihreä-vaaleanvihreä-raitaiset leggarit. Siitä sai meidän prinsessa ihanan asun, eikö vain? Legginsien lahkeet sekä paidan hihat ovat käännettynä nyt aluksi, prinsessan kasvaessa ne voi jättää kääntämättä.

Poikien kanssa oli hieman erimielisyyksiä, kun äiti olisi halunnut eri vaatteita kuin mitä pojat itse. Esikoiselle olisin niin halunnut tuon keltaisen collegetakin, joka oli Meidän perhe-lehdenkin kuvassa.

Mutta esikoinen valitsi vihreä-grafiitin vetoketjuhupparin. Ja kaksia yläosia en sentään raaskinut tilata, kun muutenkin tulisi iso lasku. Housuiksi esikoinen olisi halunnut vihreät Jogger-housut, mutta tällä kertaa äiti sai suostuteltua pojan ottamaan grafiitit joggerit. Joggerit ovat aivan ihanat housut, materiaali uskomattoman pehmeää ja laadukasta, suosittelen kokeilemaan. Meidän perheessä on aiemmin testattu jo froteisia terryjoggereita ja todettu ne poikien käytössä erinomaisiksi. Joggereiden lahkeet on käännetty, kun otin tarkoituksella pojille reilun kokoiset housut, koska edellistä kokoa on jo sen verran varastossa. Samoin esikoisen hupparin hihansuut on käännettynä. Näitä vaatteita käytetään siis vielä pitkään! Esikoiseni on hyvin tarkka vaatteistaan, piti vielä sanomani. Aika makea asu, vai mitä?

 

Nuori isäntä sai ne vihreät joggerit, koska ne sopivat paremmin hänen valitsemaansa paitaan. Isoveli on nimittäin sitä mieltä, ettei pikkuveljellä saa olla samanlaisia vaatteita kuin hänellä, joten pitää yrittää pitää se mielessä vaatteita valitessa. Äiti olisi taas halunnut erin paidan kuin nuori isäntä itse. Äiti olisi valinnut vihreän krokopaidan, nuori isäntä halusi turkoosin. Ehkä näin jälkikäteen poika osasi valita itselleen paremmin sopivan värin.

Pikkuneidille ei tällä kertaa hankittu mitään, kun laskun loppusumma alkoi jo tässä vaiheessa hirvittää. Mutta kun saimme vaatteet kotiin, täytyy sanoa, että olin tyytyväinen hankintoihin.

 Mutta sitten niihin tarjoamisiin. Suolaiseksi tarjottavaksi tein omenaista kinkkupiirakkaa Valionohjeella, jota olen tehnyt jo aiemminkin. Tällä kertaa tein siitä toisen alkuperäisellä Valion ohjeella ja toisesta tein gluteenittoman. Pohjan tein Gluteenitonta leivontaa-blogin kinkkupiirakan ohjeella. Täytteet laitoin alkuperäisen ohjeen mukaan. Gluteenittoman piirakan sekä pohjaan että täytteeseen laitoin vain 2/3 ohjeiden aineksista, koska käytin pienempää irtopohjavuokaa. Nämä piirakat tein jo kutsuja edeltävänä iltana ja säilytin ne vuoissa jääkaapissa. Hetkeä ennen kutsuja laitoin ne vuoissa uuniin lämpenemään, ja vasta sen jälkeen irrotin vuoasta tarjoilulautaselle. Ja gluteenittoman piirakan mausta ei edes olisi tiennyt, että se on gluteenitonta! Tämän piirakan lisäksi tarjolla oli salaattia.

 

Makeaksi tarjottavaksi tein puolukka-vaniljakakun sekä Kinuskikissan ohjeella vanilja-mansikkakakun. Jälkimmäisen tein gluteenittomana siten, että tein pohjan brownies-kakun ohjeella gluteenittomana. Laitoin siis vehnäjauhojen tilalta gluteenitonta semperin fin mix hienoa jauhoseosta. Pistelin pohjaan reikiä haarukalla ja kostutin sen maidolla, johon olin laittanut vaniljasokeria sekaan. Täytteen tein Kinuskikissan ohjeen mukaisesti. Päälle tuoreita mansikoita siivuina ja kiille päälle. En ollutkaan aikaisemmin kokeillut vaniljatankojen keittämistä – mikä ihana vaniljan tuoksu siitä tuli keittiöön ja mikä maku kakkuun! No ei ihme, että kun kutsut päättyivät, kakusta ei ollut enää mitään jäljellä.

Puolukka-vaniljakakun tein Valion ohjeella. Pohjaan tuli digestive-keksien lisäksi muutama hapankorppu. Idea kakussa oli kiva, mutta maku ei ehkä kuitenkaan yhtä täydellinen kuin mitä odotin. Hyvää se toki oli. Pinta valitettavasti hieman epäonnistui, kun kiillettä laittaessani hyydytetty vaniljaosa hieman lähti liikkeelle.