Triplasynttäreiden viettoa Ninjago-tyyliin

Taas oli se aika vuodesta, kun oli aika viettää lastemme syntymäpäiväjuhlia. Yleensä olemme viettäneet heinäkuussa vain esikoispoikamme ja vanhemman tyttäremme synttäreitä, kun heillä on syntymäpäivä neljän päivän sisään, mutta tänä vuonna juhlimme samaan aikaan myös kesäkuussa syntyneen nuoremman poikamme 6v-synttäreitä, kun olimme hänen synttäreidensä aikaan reissussa.

Täytekakun teema tuli hetkeäkään miettimättä lasten suusta: Ninjago-kakku. Tälle äidille kun Ninjat eivät ole kovin tuttuja, piti oikein netistä katsella, että minkäs näköisiä ne ovatkaan. Ja yhtenä yönä sain idean kakusta. Tein hahmot jo pari päivää etukäteen valmiiksi sokerimassasta, ettei niitä tarvitsisi sitten kiireessä tehdä.

 

Tällä kertaa oli tulossa paljon enemmän vieraita kuin normaalisti lastemme synttäreille (huom! yhden lapsen kummit lisää), joten päätin, että teen täytekakkupohjan kääretorttupohjista. Tein kolme kääretorttupohjaa jo äidiltä oppimallani ohjeella: lasi munia, lasi sokeria, lasi jauhoja (puolet vehnä- ja puolet perunajauhoja) sekä teelusikallinen leivinjauhetta. Leikkasin pohjat alustalle sopivaksi (neljä kerrosta, joista yksi palasista) ja kostutin ne maito-vaniljasokeriseoksella. 

Haimme samana päivänä kauhajokiselta Kukkasmäen marjatilalta (http://www.kukkasmaenmarjatila.fi/) tuoreita mansikoita, joten niiden ympärille piti rakentaa täytekerrokset. Otin ideaa täytteeseen Seuran ohjeesta siten, että täytteeseen laitoin 2,5 prk Valion valkosuklaa-limerahkaa, reilun ruokalusikallisen lemon curdia sekä 2 x 2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sitten vain mansikat viipaleiksi, ja jokaiseen väliin laitoin ensin kerroksen mansikkaviipaleita ja lisäksi täyteseosta.

Kuorrutuksessa halusin taas testata jotain uutta, ja Kinuskikissan sivuilta löytyi kivoja pursotusvinkkejä. Itselleni pursotus on aina aikamoinen koetinkivi eikä se taaskaan mennyt ihan putkeen, mutta lapset olivat onneksi tyytyväisiä kakkuun.

Pikkuleipinä oli tarjolla Wilhelmiina-keksejä, joita leivoin hieman isomman satsin pari viikkoa aiemmin leipoessani niitä ystäväni lapsen juhliin. Wilhelmiinat leivoin Maku.fi :stä löytyneellä reseptillä. Sattui vielä niin hyvin, että Suupohjan Reko-tapaaminen oli juuri paria päivää ennen synttäreitä, niin tilasin suklaapikkuleipiä kilon verran Kurikan kotipirtiltä, niin ei tarvinnut ostaa synttäreille lainkaan keksejä kaupasta. Reko Suupohja on facebookissa toimiva lähi- ja luomuruokarengas, jonka kautta on mahdollista tilata parin viikon välein lähellä tuotettuja tuotteita yhteisesti sovittuun jakelupaikkaan Kauhajoelle. Nuo Kurikan Kotipirtin suklaaleivät olivat paitsi herkullisia, myös tosi kauniita sydämen muotoisia pikkuleipiä.

 

 

Pientä makeaa tarjottavaa saimme vielä Rocky Roadeista, jonka reseptin löysien ihan sattumalta etsiessäni erästä toista reseptiä, ja pitihän noitakin sitten kokeilla. Tein niitä tuolla liliäiti-blogin reseptillä ja nam, mitä herkkua! Meillä, kun lapset eivät juuri kakkuja syö, niin tein vielä lähinnä lapsille tarjottavaksi aivan ihanan meheviä mokkaruutuja siskoni suosittelemana jonna_nordiccitylife:n Instagram-tililtä löytyvällä ohjeella.

 

Makeaksi tarjottavaksi jo aiemmin mainitsemani ystävä oli luvannut tehdä minulle vastalahjaksi Kinuskikissan kinuski-mansikka-kakun. Olin itsekin sitä ehtinyt kerran kokeilla, ja sen maku oli sen verran hyvä, että söimme sellaisen ihan muutaman henkilön voimin yhdessä päivässä, joten ajattelin, että tästä kakusta ei yksi riitä yli 30 henkilölle. Tein siis vielä itsekin tästä kakusta toisen synttäreille, ja hyvä että tein. Itse onnistuin tässä kakussa toisella kertaa hieman paremmin kuin ensimmäisellä, mutta edelleenkin värit hieman sekoittuivat toisiinsa. Maku oli kuitenkin aivan hurmaava! Onneksi sitä jäi meille kotiväelle herkuteltavaksi vielä seuraavaksikin päiväksi.

Aiemmin olin myös kokeillut jo tuota Mustikkasuu leipoo-blogista löytämääni New Yorkin mustikka-juustokakkua. Kun edellisellä kerralla sitä tehtyäni, söimme sitä heti leipomista seuraavana päivänä, huomasin, ettei valkosuklaa maistunut siinä lainkaan. Nyt jo siis tiesi, että kakku pitää tehdä vähintään kahta vuorokautta ennen tarjoilua, että valkosuklaan maku pääsee siinä esiin. Tämä kakku on oikein täyttävää eli tätä jaksaa syödä vain pienen palan kerrallaan, mutta se on ihanan juustoista.

Suolaiseksi tarjottavaksi olin jo pari viikkoa takaperin leiponut synttäreitä varten karjalanpiirakoita, jotka ovat tosi hyviä myös pakastamisen jälkeen. Juhlapäivän aamuna tein vain munavoin. Edellisenä päivänä teimme lasten kanssa myös lihapullia suolaiseksi tarjottavaksi.

Siskoni oli minulla apuna edellisenä päivänä, ja hän teki voileipäkakun Liian hyvää –blogin tilli-lohi-voileipäkakun ohjeella. Kun tuolla ohjeella teimme kaksi kappaletta pieniä suorakulmion mallisia voileipäkakkuja, jäi täytettä vielä reilusti ylikin. Meillä voileipäkakut tehtiin alusta lähtien koristelua myöten kerralla valmiiksi, ja voileipäkakuista tuli todella herkullisia. Niitä ei kyllä jäänyt kuin juuri ja juuri yhdet palat minulle ja miehelleni syötäväksi jälkikäteen eli kaiketi muutkin tykkäsivät. Ohjeessa ensin mietitytti, kun täyteainesta jätettiin vielä kakun kuorruttamista varten, mutta se näyttikin oikein hyvältä kakun päällä.

Suolaiseksi tarjottavaksi teimme vielä kahdenlaista salaattia: vihreää salaattia Kinuskikissan ohjeella sekä makaroni-kana-salaattia. Vihersalaatti Kinuskikissan tapaan oli ihan ok lukuunottamatta sitä, että tekemäni krutongit ehtivät pehmentyä tarjoiluun mennessä. En tiedä, tuleeko tehtyä tuota salaattia toista kertaa – jos tulee tehtyä, ehkä ostan krutongit valmiina kaupasta tai paistan ne juuri ennen tarjoilua. Siinä on vain se huono puoli, että koko talo haisee sen jälkeen valkosipulilta. Toiseksi salaatiksi teimme Pullahiiren leivontanurkka-blogin ohjeella hedelmäistä broileri-pastasalaattia. Vaikka teimme salaattia vain 2/3 määrän ohjeesta, sitä tuli aivan valtavasti. Salaatti oli kyllä oikein herkullista.

 

Ehkä tarjoiluja oli kokonaisuutena hieman liiaksi asti, mutta ei ainakaan ruoka loppunut pidoista kesken kaiken ;). Sääkin onneksi suosi, joten kahvittelu terassilla onnistui.

Noshin naistenvaatteet valloittivat taas!

Blogin päivittämisessä on ollut yli puolen vuoden katko, töiden aloittaminen on syönyt mehut aika tehokkaasti. Kutsujakin olen yleensä pitänyt vähintään kolmet keväässä / syksyssä, mutta tänä keväänä en niitäkään saanut järjestettyä- paitsi pitihän tietysti Nosh-kutsut pitää, ja tällä kertaa heti, kun naistenvaatteet olivat ilmestyneet ja ihana Nosh-edustaja Auri pääsi esittelemään kotiini niitä! Itse olen suosinut jo useamman vuoden ajan Noshin vaatteita - aluksi lapsilla ja sen jälkeen, kun ensimmäiset naistenvaatteet ilmestyivät, myös itsellä. Noshin vaatteissa minua ihastuttaa niiden värit, pehmeys ja käytettävyys, sekä ennen kaikkea se, että vaatteet on valmistettu ekologisesti luomupuuvillasta. Noshista voit lukea enemmän täältä.

Alkukaudesta olin jo käynyt ihastelemassa Noshin lastenvaatemallistoa ja sieltä oli tarttunut jo monia lastenvaatteita matkaan, kuten esimerkiksi meidän neidille tuo ihana mintunvärinen t-paita ja tupsulippis sekä fuksianväriset denim caprit. Kyllä ne päällä kelpasi lomailla Suomen rajojen ulkopuolellakin.

  

Naistenvaatemallisto oli ehkäpä paras ikinä! Kotikutsut ovat kyllä kätevä tapa ostaa itselle vaatteita - muuten kun ei koskaan ole vaatekauppoihin asiaa. Nytkin rekiltä olisi löytynyt varmasti kaksinkertainen määrä hankittavia vaatteita, mutta taloudellisista syistä johtuen pystyin hankkimaan vain osan suosikeistani.

 

Harmaa kidetoppi sisälsi yksinkertaisuudessaan kivoja yksityiskohtia, kuten tuo aukko selän puolella sekä pienet röyhelöt hihansuissa. Kyseinen toppi lähti tilaukseen.

Hankintalistalle lähtivät myös ihana valkoinen ministar t-paita mustilla pikkutähdillä. Tämä paita ei ollut varsinaisesti tyköistuva, mutta istui varmasti hyvien erilaisillekin vartaloille. Lähes heti aluksi ihastuin tuohon päällä olevaan Inka-bleiseriin. Tykkään liikkua niin kesällä kuin talvellakin lyhythihaisissa paidoissa, ja niiden päälle on kätevä lisätä joku pitkähihainen vaate. 

Ehkä malliston käytettävin vaate itseäni ajatellen olivat mustat legginsimäiset polvihousut, joissa oli kuitenkin sopivasti väljyyttä, että niillä on kiva olla. Niissä oli kivana yksityiskohtana pienet rypytykset sivuissa. Jo nyt, kun kirjoitan tätä blogia aika lailla myöhässä, näitä housuja on pidetty aina, kun ne ovat olleet puhtaana.

Leipomisessakin oli ollut lähes yhtä pitkä tauko kuin kutsujen pitämisessä. Ihanaa oli katsella sopivaa ohjetta kutsuja varten. Löysin tällä kertaa sekä suolaisen tarjottavan että makean tarjottavan ohjeet Kinuskikissan sivuilta. Voileipäpiirakka kuulosti mielenkiintoiselta tuttavuudelta, Kinuskikissan sivuilla sitä tarjottiin helpoksi vaihtoehdoksi voileipäkakun valmistamiselle. Pohjan tekemisen ja paistamisen sekä kostuttamisen jälkeen puolet pinnasta täytettiin kinkkumeetvurstitäytteellä ja puolet minitomaatti-mozzarellatäytteellä. Molemmat puolet maistuivat oikein hyvälle. Tätä täytyy tehdä joskus uudelleen.

 

Makeaksi tarjottavaksi tein Kinuskikissan ohjeella höyhenenkevyttä sitruunajuustokakkua. Itse olen aina tykännyt kaikesta sitruunaisesta ja tässä maistui kivasti ihana raikas sitruunan maku.Mielenkiintoista tässä ohjeessa oli, että pohjan keksiseokseen ei laitettukaan sulatettua margariinia tai voita, vaan vauvojen hedelmäsosetta. Täytettä jouduin muuttamaan yhden ainesosan osalta, kun halusin tehdä kakusta laktoosittoman: vaihdoin mango-sitrusjogurtin Valion kerros persikka & mangoon. Koristelun kanssa tuli jälleen liian kiire, ja lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta pääasia, että kakku oli hyvää.