Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Uuden vuoden pizzojen leivontaa

Minun ei tule juuri koskaan leivottua pizzoja. En tiedä, miksi. Uuden vuoden aattona lasten toivomuksesta päätin pitkästä aikaa kokeilla taas pizzan leivontaa. Ja kyllä vain aikaa kului, mutta vaivannäkö kannatti.

Muistin leiponeeni kerran aiemmin Suolaa ja hunajaa -blogin ohjeella ja varsinkin sen tomaattikastike osoittautui silloin ihan huipuksi. Olin edellisellä kerralla käyttänyt durumvehnäjauhoja ja niin tein nytkin, kaksinkertaistaen ohjeen.

6 dl haaleaa vettä

1/2 tuorehiivaa

1 dl oliiviöljyä

1 rkl suolaa

1 rkl sokeria

noin 700-800g durum vehnäjauhoja

Veteen sekoitetaan ensin hiiva, suola, sokeri ja öljy. Jauhot lisätään vähitellen vaivaten. Taikinaa vaivataan noin 20 minuuttia, ja pitää välttää laittamasta liikaa jauhoja. Itse jätin taikinan aika pehmeäksi. Taikinan annetaan kohota liinan alla vähintään kaksi tuntia. Tästä annoksesta tuli yhteensä kuusi pitsaa. Paistoin pitsakivellä 250 asteessa reilun 10 minuuttia.


Samaisen blogin tomaattikastike on kertakaikkisen hyvää. Tein sitä taas aivan liian vähän. Parasta pizzaa tulee, kun tomaattikastiketta riittää reilusti jokaiselle pizzalle. Tämä annos riittää siinä tapauksessa vain kolmeen-neljään pizzaan.

1 pieni sipuli

kaksi valkosipulin kynttä

1 purkki kokonaisia säilyketomaatteja (Mutti tai San Marzano)

Kirsikkatomaatteja

Tomaattipyreetä 1,5 rkl

Kuivattua oreganoa ja basilikaa

Mustapippuria 

Suolaa

1/2 ruokalusikkaa sokeria

Noin 1dl vettä

Loraus balsamicoa

Oliiviöljyä kuullottamiseen ja lopuksi kastikkeeseen 1/4dl

Pilkottu sipuli ja valkosipulia kuullotetaan reilussa lorauksessa oliiviöljyä noin 10 minuuttia. Minä onnistuin hieman ruskistamaan niitä, muttei vaikuttanut makuun mitenkään. Sitten lisätään purkkitomaatit, kirsikkatomaatit pilkottuna, sokeri, yrtit, tomaattipyree, balsamico ja vesi. Seosta haudutellaan - kauan (en katsonut edes aikaa, mutta ehkä tunnin, kun pari kertaa vähän lisäsinkin vettä). Maustetaan vielä mustapippurilla ja suolalla ja lisätään oliiviöljy.


Kuumensin pizzakiven ensin uunissa. Pizzataikinan jaoin kuuteen osaan, taputtelin leivinpaperin päälle pyöreiksi pohjiksi, sitten päälle tomaattikastiketta ja täytteitä. Tein näitä "tavallisia" pizzoja miehelle ja lapsille, joten niihin piti laittaa kunnolla täytteitä: jauhelihaa, kinkkua, salamia jne. Itse halusin tällä kertaa ihanaa italialaistyyppistä pizzaa maltillisemmilla täytteillä ja tuli kertakaikkisen hyvää (siitä hetken päästä)!



Itselle ja esikoiselle tein gluteenitonta pizzaa Himoleipurin Paras gluteeniton pizzapohja -ohjeella. Tein ohjeen puolitoistakertaisena, jolloin siitä tuli kolme pyöreää pizzaa. 

3 3/4dl vettä
3/4 hiivaa
3 tl psylliumia
1,5 tl sokeria
3/4 tl suolaa
4,5 dl gluteenitonta Finmix hienoa jauhoseosta
3/4 dl oliiviöljyä

Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan hiiva, sokeri ja psyllium. Tämän seoksen annetaan turvota 5-10 minuuttia, niin että siitä tulee kunnon paksua hyytelöä. Lisätään suola ja puolet jauhoista ja vatkataan sähkövatkaimella noin 5minuuttia. Vaivataan loput jauhot käsin mukaan ja sen jälkeen vielä puolet oliiviöljystä. Taikina kaadetaan jauhotetulle pöydälle, jaetaan kolmeen osaan ja taputellaan pizzapohjiksi leivinpaperin päällä oliiviöljyä apuna käyttäen. Pohjien annetaan kohota leivinliinan alla noin puoli tuntia.

Sitten tähän omaan pizzaani, jonka tein aika lailla Himoleipurin ohjeen mukaisesti. Eli ensin pohjan päälle reilusti tuota ihanaa Suolaa ja hunajaa -blogin tomaattikastiketta. Sitten tomaattisiivuja ja mozzarellasiivuja (on mulla tuolla yhdessä reunassa pari salamiakin). Tähän yhteen pizzaan laitoin mozzarellaa (suolavedessä) melkein tuollaisen 125g pussukan ja oli kyllä hyvä määrä, ei yhtään liikaa! Lopuksi paistetaan 250-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia (taisi olla lähempänä 15 minuuttia ) ja paistoin ihan pellillä. Uunista ottamisen jälkeen päälle vielä tuoretta basilikaa, mun lempi tuoreyrttiä (tuoksuukin ihanalle). En ole varmaan ikinä syönyt yhtä hyvää itse tehtyä, gluteenitonta pizzaa.

Jos joskus vielä teen pizzaa, ehdottomasti tällaista!







tiistai 3. tammikuuta 2017

Uudenvuodenaaton kokkailuja



Olimme joulun tänä vuonna pois kotoa, joten joulu meni täysin ilman kokkailuja. Uuteen vuoteen taas ei ollut minkäännäköisiä suunnitelmia muuta kuin kotona oleskelua. Nyt olisi siis aika tehdä jotakin huippuhyvää.

 

Aktiivisena ruokablogien seuraajana niin Facebookissa kuin Instagramissa osui silmääni Sweet food o’mine –ruokablogin päivitys itämaisista herkuista uudeksi vuodeksi. Uudenvuodenaattopäivänä meinasi tulla kiire, kun ruoka-ainesten ostamisen jälkeen huomasin, että lihojenhan pitää olla marinadissa vähintään neljä tuntia. Lisäksi jouduin tyytymään normaaleihin broilerifileisin, kun kaupasta ei muuta löytynyt. Sumakkia en yrittänyt etsiäkään. Shish taouk & fattoush-tortillasalaatti ei ollut ihan perinteinen ruoka meillä, itämainen mauste toi siihen oman säväyksensä. Meillä lapsista kaikki uskalsivat maistaa kanaa, yksi söi niitä useamman vartaallisen. Fattoush-tortillasalaatti kera kastikkeen oli herkullista, seuraavaan päivään ei tortillanpaloja kuitenkaan kannata jättää.



Kun perheessä on neljä lasta, aina pitää varautua siihen, että pöydässä on jotain tuttua ja turvallista. Vaikka laitan mitä erilaisempia ruokia ja usein, pizzaa minun tulee tehtyä todella harvoin. Pizzakiveänikin olen testannut vain muutaman kerran. Nyt päätin testata sitäkin. Päätin kokeilla hieman erityyppisellä pohjataikinalla pizzan tekemistä ja herkulliselta kuulostava ohje löytyikin Suolaa ja hunajaa –blogista. Tein yhden annoksen tuolla ohjeella, jauhoina käytin durum-vehnäjauhoja, kun en muita tähän hätään löytänyt.

Tein myös tomaattikastikkeen itse kyseisen blogin ohjeella, ja se on ehkä juuri se, mikä pizzoistani on aikaisemmin jäänyt puuttumaan – se jokin. Laitoin niin tuoreita kirsikkatomaatteja kuin purkkitomaatteja ja keitin kauan – ja vielä kerran kauan. Reilun tunnin ainakin. Aivan mielettömän herkullista tuli!

Täytteiksi pizzaan laitettiin nyt lasten mieleen porsaan jauhelihaa (Teuvalta Juha Lehdon sikatilalta ostettua Reko-ringin kautta), kinkkusuikaleita ja juustoa –osaan ananastakin – ohjeessa pyydettiin laittamaan maltillisesti täytteitä, mutta en kaiketi osannut. Ja lopputulos – en voi muuta sanoa, kuin että parasta pizzaa, mitä itse olen ikinä tehnyt. Tätä ohjetta tulee käytettyä toistekin. - Ja tarjolle tietysti rinnalle tuoretta ananasta - aina kun vain voi.


Vaikka tiesin, että suolaisten leipomiseen kuluisi aikaa paljon, olin hankkinut kaupasta myös ainekset Suklaiseen banoffee-piirakkaan. Ohje löytyy Sari ja Patrik Spåran uusimmasta kirjasta Superherkut – syntisen hyvää. Voin lämpimästi suositella niin tätä kuin muitakin kyseisten blogistien kirjoja. Ohjeen saadaksesi ei siis auta kuin ostaa kyseinen kirja. Kakku oli kokonaisuudessaan aika yksinkertainen tehdä, hyydytysajat pystyi hyvin käyttämään muiden herkkujen valmisteluun. Valmista karamellisoitua kondensoitua maitoakin löytyi onneksi paikallisesta S-marketista. Lopputulos oli kertakaikkiaan taivaallisen hyvää – ja tätä söivät lapsetkin!


Lopputuloksesta ei voi todeta muuta, kuin että voisiko olla parempaa!


   Iloista alkanutta vuotta itse kullekin! 

Herkullisia kokkaushetkiä teille ja meille!

 

tiistai 10. toukokuuta 2016

Noshin kevät 2016

Ei syksyä, ei kevättä ilman Nosh-kutsuja. Noshin laadukkaita, luomupuuvillaisia naisten- ja lastenvaatteita kävi kotonamme esittelemässä tuttuun tapaan Lähdesmäen Auri Seinäjoelta. Noshin tarinaan ja vaatteisiin voi tutustua osoitteessa http://nosh.fi/. Naistenvaatemallisto oli tällä kertaa todella mieleeni, oli vaikea valita, mitä itselle valitsee. Mutta tykästyin toden teolla musta-vaniljaan Suvi-mekkoon, jota on tullut ostamisen jälkeen käytettyä niin juhlassa kuin arjessa. Ihastuin myös juhlamekkoon, jonka aion laittaa päälleni ensi kerran eräisiin häihin. Siksi en siitä vielä paljasta kuvaa.


Tytöille olin päättänyt jo aikaa sitten tilata puuterinväriset nuoli-hupparit. Noshin vaatteiden pehmeä materiaali jaksaa yllättää pehmeydellään uudelleen ja uudelleen. Huppareista otin tytöille kokoa suuremmat koot, niin sopivat päälle pidempään. Huppareiden alle kävi oivasti Nuoli-teepparit.
 




Pojille löytyi taas kivat pyöräkuvioiset t-paidat. Riitaa meinasi tulla vain siitä, kun toinen poika halusi, että heillä on erilaiset paidat, ja molemmat pojat halusivat kuitenkin samanlaiset paidat. Onneksi sopuun päästiin, ja molemmille pojille saatiin kivat paidat.




Ja kutsuthan eivät ole mitään ilman tarjottavia. Makean tarjottavan reseptin etsintä lähti käyntiin siitä, että kun pakastimessa on vadelmia jos kuinka, mitä kakkua voisin tehdä vadelmista. Ihan goolaamalla löysin näin "vaatimattomasta" osoitteesta kuin http://ruoka.fi/reseptit/vadelmakakku Vadelmakakun ohjeen, joka lienee joskus julkaistu Seurassa. Tein tämän gluteenittomana muuttamalla vain vehnäjauhot gluteenittomiksi jauhoiksi. Aika hyvää tulikin, vaikka itse sanonkin.


Toiseksi makeaksi kakuksi tein Suklaamoussekakkua, joka näkyy etualalla alla olevassa kuvassa. Sen ohje löytyi Talven maku-kirjasta ja tämä kakku onkin aika helppotekoinen ja se käy helposti gluteenittomallekin, kunhan huolehtii,ettei aineksissa ole gluteenia. Tämä kakku taisi olla kutsuvieraiden suosikki.


Talven Maku -kirjasta löysin myös aivan ihanan herkullisen kylmäsavulohipiirakan ohjeen. Ostin muuten Talven maku-kirjan silloin heti, kun se ilmestyi, kun olin entuudestaan jo ihastunut Sari Spåran kirjaan Meren maku. Ah, mitä herkkuja! Sari Spåran blogi Sweet food o'Mine löytyy muuten osoitteesta http://www.sweetfoodomine.com/, sieltä löytyy myös paljon herkullisia reseptejä.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Triplasynttäreiden viettoa Ninjago-tyyliin



Taas oli se aika vuodesta, kun oli aika viettää lastemme syntymäpäiväjuhlia. Yleensä olemme viettäneet heinäkuussa vain esikoispoikamme ja vanhemman tyttäremme synttäreitä, kun heillä on syntymäpäivä neljän päivän sisään, mutta tänä vuonna juhlimme samaan aikaan myös kesäkuussa syntyneen nuoremman poikamme 6v-synttäreitä, kun olimme hänen synttäreidensä aikaan reissussa.

Täytekakun teema tuli hetkeäkään miettimättä lasten suusta: Ninjago-kakku. Tälle äidille kun Ninjat eivät ole kovin tuttuja, piti oikein netistä katsella, että minkäs näköisiä ne ovatkaan. Ja yhtenä yönä sain idean kakusta. Tein hahmot jo pari päivää etukäteen valmiiksi sokerimassasta, ettei niitä tarvitsisi sitten kiireessä tehdä.
 



Tällä kertaa oli tulossa paljon enemmän vieraita kuin normaalisti lastemme synttäreille (huom! yhden lapsen kummit lisää), joten päätin, että teen täytekakkupohjan kääretorttupohjista. Tein kolme kääretorttupohjaa jo äidiltä oppimallani ohjeella: lasi munia, lasi sokeria, lasi jauhoja (puolet vehnä- ja puolet perunajauhoja) sekä teelusikallinen leivinjauhetta. Leikkasin pohjat alustalle sopivaksi (neljä kerrosta, joista yksi palasista) ja kostutin ne maito-vaniljasokeriseoksella. 

Haimme samana päivänä kauhajokiselta Kukkasmäen marjatilalta (http://www.kukkasmaenmarjatila.fi/) tuoreita mansikoita, joten niiden ympärille piti rakentaa täytekerrokset. Otin ideaa täytteeseen Seuran ohjeesta siten, että täytteeseen laitoin 2,5 prk Valion valkosuklaa-limerahkaa, reilun ruokalusikallisen lemon curdia sekä 2 x 2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sitten vain mansikat viipaleiksi, ja jokaiseen väliin laitoin ensin kerroksen mansikkaviipaleita ja lisäksi täyteseosta.

Kuorrutuksessa halusin taas testata jotain uutta, ja Kinuskikissan sivuilta löytyi kivoja pursotusvinkkejä. Itselleni pursotus on aina aikamoinen koetinkivi eikä se taaskaan mennyt ihan putkeen, mutta lapset olivat onneksi tyytyväisiä kakkuun.



Pikkuleipinä oli tarjolla Wilhelmiina-keksejä, joita leivoin hieman isomman satsin pari viikkoa aiemmin leipoessani niitä ystäväni lapsen juhliin. Wilhelmiinat leivoin Maku.fi :stä löytyneellä reseptillä. Sattui vielä niin hyvin, että Suupohjan Reko-tapaaminen oli juuri paria päivää ennen synttäreitä, niin tilasin suklaapikkuleipiä kilon verran Kurikan kotipirtiltä, niin ei tarvinnut ostaa synttäreille lainkaan keksejä kaupasta. Reko Suupohja on facebookissa toimiva lähi- ja luomuruokarengas, jonka kautta on mahdollista tilata parin viikon välein lähellä tuotettuja tuotteita yhteisesti sovittuun jakelupaikkaan Kauhajoelle. Nuo Kurikan Kotipirtin suklaaleivät olivat paitsi herkullisia, myös tosi kauniita sydämen muotoisia pikkuleipiä.
 



 

Pientä makeaa tarjottavaa saimme vielä Rocky Roadeista, jonka reseptin löysien ihan sattumalta etsiessäni erästä toista reseptiä, ja pitihän noitakin sitten kokeilla. Tein niitä tuolla liliäiti-blogin reseptillä ja nam, mitä herkkua! Meillä, kun lapset eivät juuri kakkuja syö, niin tein vielä lähinnä lapsille tarjottavaksi aivan ihanan meheviä mokkaruutuja siskoni suosittelemana jonna_nordiccitylife:n Instagram-tililtä löytyvällä ohjeella.


 


Makeaksi tarjottavaksi jo aiemmin mainitsemani ystävä oli luvannut tehdä minulle vastalahjaksi Kinuskikissan kinuski-mansikka-kakun. Olin itsekin sitä ehtinyt kerran kokeilla, ja sen maku oli sen verran hyvä, että söimme sellaisen ihan muutaman henkilön voimin yhdessä päivässä, joten ajattelin, että tästä kakusta ei yksi riitä yli 30 henkilölle. Tein siis vielä itsekin tästä kakusta toisen synttäreille, ja hyvä että tein. Itse onnistuin tässä kakussa toisella kertaa hieman paremmin kuin ensimmäisellä, mutta edelleenkin värit hieman sekoittuivat toisiinsa. Maku oli kuitenkin aivan hurmaava! Onneksi sitä jäi meille kotiväelle herkuteltavaksi vielä seuraavaksikin päiväksi.




Aiemmin olin myös kokeillut jo tuota Mustikkasuu leipoo-blogista löytämääni New Yorkin mustikka-juustokakkua. Kun edellisellä kerralla sitä tehtyäni, söimme sitä heti leipomista seuraavana päivänä, huomasin, ettei valkosuklaa maistunut siinä lainkaan. Nyt jo siis tiesi, että kakku pitää tehdä vähintään kahta vuorokautta ennen tarjoilua, että valkosuklaan maku pääsee siinä esiin. Tämä kakku on oikein täyttävää eli tätä jaksaa syödä vain pienen palan kerrallaan, mutta se on ihanan juustoista.




Suolaiseksi tarjottavaksi olin jo pari viikkoa takaperin leiponut synttäreitä varten karjalanpiirakoita, jotka ovat tosi hyviä myös pakastamisen jälkeen. Juhlapäivän aamuna tein vain munavoin. Edellisenä päivänä teimme lasten kanssa myös lihapullia suolaiseksi tarjottavaksi.




Siskoni oli minulla apuna edellisenä päivänä, ja hän teki voileipäkakun Liian hyvää –blogin tilli-lohi-voileipäkakun ohjeella. Kun tuolla ohjeella teimme kaksi kappaletta pieniä suorakulmion mallisia voileipäkakkuja, jäi täytettä vielä reilusti ylikin. Meillä voileipäkakut tehtiin alusta lähtien koristelua myöten kerralla valmiiksi, ja voileipäkakuista tuli todella herkullisia. Niitä ei kyllä jäänyt kuin juuri ja juuri yhdet palat minulle ja miehelleni syötäväksi jälkikäteen eli kaiketi muutkin tykkäsivät. Ohjeessa ensin mietitytti, kun täyteainesta jätettiin vielä kakun kuorruttamista varten, mutta se näyttikin oikein hyvältä kakun päällä.




Suolaiseksi tarjottavaksi teimme vielä kahdenlaista salaattia: vihreää salaattia Kinuskikissan ohjeella sekä makaroni-kana-salaattia. Vihersalaatti Kinuskikissan tapaan oli ihan ok lukuunottamatta sitä, että tekemäni krutongit ehtivät pehmentyä tarjoiluun mennessä. En tiedä, tuleeko tehtyä tuota salaattia toista kertaa – jos tulee tehtyä, ehkä ostan krutongit valmiina kaupasta tai paistan ne juuri ennen tarjoilua. Siinä on vain se huono puoli, että koko talo haisee sen jälkeen valkosipulilta. Toiseksi salaatiksi teimme Pullahiiren leivontanurkka-blogin ohjeella hedelmäistä broileri-pastasalaattia. Vaikka teimme salaattia vain 2/3 määrän ohjeesta, sitä tuli aivan valtavasti. Salaatti oli kyllä oikein herkullista.




 

Ehkä tarjoiluja oli kokonaisuutena hieman liiaksi asti, mutta ei ainakaan ruoka loppunut pidoista kesken kaiken ;). Sääkin onneksi suosi, joten kahvittelu terassilla onnistui.




tiistai 30. kesäkuuta 2015

Noshin naistenvaatteet valloittivat taas!

Blogin päivittämisessä on ollut yli puolen vuoden katko, töiden aloittaminen on syönyt mehut aika tehokkaasti. Kutsujakin olen yleensä pitänyt vähintään kolmet keväässä / syksyssä, mutta tänä keväänä en niitäkään saanut järjestettyä- paitsi pitihän tietysti Nosh-kutsut pitää, ja tällä kertaa heti, kun naistenvaatteet olivat ilmestyneet ja ihana Nosh-edustaja Auri pääsi esittelemään kotiini niitä! Itse olen suosinut jo useamman vuoden ajan Noshin vaatteita - aluksi lapsilla ja sen jälkeen, kun ensimmäiset naistenvaatteet ilmestyivät, myös itsellä. Noshin vaatteissa minua ihastuttaa niiden värit, pehmeys ja käytettävyys, sekä ennen kaikkea se, että vaatteet on valmistettu ekologisesti luomupuuvillasta. Noshista voit lukea enemmän täältä.

Alkukaudesta olin jo käynyt ihastelemassa Noshin lastenvaatemallistoa ja sieltä oli tarttunut jo monia lastenvaatteita matkaan, kuten esimerkiksi meidän neidille tuo ihana mintunvärinen t-paita ja tupsulippis sekä fuksianväriset denim caprit. Kyllä ne päällä kelpasi lomailla Suomen rajojen ulkopuolellakin.


  


Naistenvaatemallisto oli ehkäpä paras ikinä! Kotikutsut ovat kyllä kätevä tapa ostaa itselle vaatteita - muuten kun ei koskaan ole vaatekauppoihin asiaa. Nytkin rekiltä olisi löytynyt varmasti kaksinkertainen määrä hankittavia vaatteita, mutta taloudellisista syistä johtuen pystyin hankkimaan vain osan suosikeistani.
 


Harmaa kidetoppi sisälsi yksinkertaisuudessaan kivoja yksityiskohtia, kuten tuo aukko selän puolella sekä pienet röyhelöt hihansuissa. Kyseinen toppi lähti tilaukseen.




Hankintalistalle lähtivät myös ihana valkoinen ministar t-paita mustilla pikkutähdillä. Tämä paita ei ollut varsinaisesti tyköistuva, mutta istui varmasti hyvien erilaisillekin vartaloille. Lähes heti aluksi ihastuin tuohon päällä olevaan Inka-bleiseriin. Tykkään liikkua niin kesällä kuin talvellakin lyhythihaisissa paidoissa, ja niiden päälle on kätevä lisätä joku pitkähihainen vaate. 

Ehkä malliston käytettävin vaate itseäni ajatellen olivat mustat legginsimäiset polvihousut, joissa oli kuitenkin sopivasti väljyyttä, että niillä on kiva olla. Niissä oli kivana yksityiskohtana pienet rypytykset sivuissa. Jo nyt, kun kirjoitan tätä blogia aika lailla myöhässä, näitä housuja on pidetty aina, kun ne ovat olleet puhtaana.




Leipomisessakin oli ollut lähes yhtä pitkä tauko kuin kutsujen pitämisessä. Ihanaa oli katsella sopivaa ohjetta kutsuja varten. Löysin tällä kertaa sekä suolaisen tarjottavan että makean tarjottavan ohjeet Kinuskikissan sivuilta. Voileipäpiirakka kuulosti mielenkiintoiselta tuttavuudelta, Kinuskikissan sivuilla sitä tarjottiin helpoksi vaihtoehdoksi voileipäkakun valmistamiselle. Pohjan tekemisen ja paistamisen sekä kostuttamisen jälkeen puolet pinnasta täytettiin kinkkumeetvurstitäytteellä ja puolet minitomaatti-mozzarellatäytteellä. Molemmat puolet maistuivat oikein hyvälle. Tätä täytyy tehdä joskus uudelleen.




Makeaksi tarjottavaksi tein Kinuskikissan ohjeella höyhenenkevyttä sitruunajuustokakkua. Itse olen aina tykännyt kaikesta sitruunaisesta ja tässä maistui kivasti ihana raikas sitruunan maku.Mielenkiintoista tässä ohjeessa oli, että pohjan keksiseokseen ei laitettukaan sulatettua margariinia tai voita, vaan vauvojen hedelmäsosetta. Täytettä jouduin muuttamaan yhden ainesosan osalta, kun halusin tehdä kakusta laktoosittoman: vaihdoin mango-sitrusjogurtin Valion kerros persikka & mangoon. Koristelun kanssa tuli jälleen liian kiire, ja lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta pääasia, että kakku oli hyvää.



keskiviikko 20. elokuuta 2014

Synttäreiden viettoa Spiderman-tyyliin



Taisin mainita jo aiemmassa blogissani, että kolme lapsistamme on syntynyt kesällä, ja se viimeisinkin vielä syyskuussa. No heinäkuussa oli sitten aika viettää esikoispojan 7v ja prinsessan 3v – yhteissynttäreitä.

Mietin jo ennalta, miten yhdistää teemallisesti nämä synttärit. Esikoinen on Spiderman-fani ja halusi ehdottomasti sen kakkuunsa. No tehtäväni helpottui, kun kysyin prinsessalta, millaisen kakun hän haluaa. - ”Spiderman”, vastasi hän.

Etukäteen hieman jännitin, miten ihmeessä onnistun luomaan Spidermanin kakkuun, hahmokin näytti jo niin vaikealta toteuttaa. No netti pelastaa kaiken. Törmäsin sopivasti blogiin Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie, jossa oli toteutettu Spiderman-kakku, jonka pohjalta lähdin itse ideoimaan kakkua.

Löysin netistä sopivan Spiderman-värityskuvan ja tulostin sen. Itse en halunnut koko kakun kokoista kuvaa, kun liiallinen sokerimassan määrä kakun päällä ei ole minun makuuni. Leikkasin kuvan ääriviivoja myöten. Kaulitsin punaista sokerimassaa leivinpaperin päällä ja leikkasin terävällä veitsellä siitä kuvan ääriviivojen mukaisen kuvan. Seuraavaksi painelin veitsenkärjellä hieman apuviivoja sokerimassaan, kuten edellä mainitussa blogissakin oli tehty. Ja ehdoton helpottaja työlleni oli Ullanunelma-nettikaupasta löytämäni elintarvikekynä, jolla oli helppo piirtää viivat ja verkot Spidermaniin. Sitten tein vielä silmät mustasta ja valkoisesta sokerimassasta. Mustasta sokerimassasta tein vielä kaksi hämähäkkiä ja punaisesta ja valkoisesta sokerimassasta muotilla kolme kukkaa Prinsessan kunniaksi.

Kakkupohjan tein tyylilleni uskollisesti Marin Kyökin ohjeella. 

Eniten stressiä aiheutti ehkä se, mitä laitan kakun väliin. Soittelin kaikki lähialueen mansikkatilat läpi, ja mistään ei saanut enää tuoreita mansikoita. No, synttäripäivää edeltävänä päivänä minulle soitettiin, että sain tulla hakemaan aiemmin tilaamani vadelmat.

Kostutin täytekakun maidolla, johon oli sekoittanut pari teelusikkaa vaniljasokeria. Täytteeksi laitoin ensiksi kaupasta ostamaani luomuvadelmahilloa ohuen kerroksen. Sen jälkeen litistelin vadelmia lautasella hieman kasaan ja laitoin niitä kakun päälle. Seuraavaksi laitoin vielä kermaa, johon olin sekoittanut vaniljarahkapurkin.

Kakun pinnalle levitin ensiksi siniseksi pastavärillä värjäämääni kermaa. Hämähäkinseitin tein kermalla käyttäen oikein ohutta pyöreää tyllaa. Seuraavaksi pursotin kakun reunat käyttäen vuorotellen sinertävää ja vuorotellen normiväristä kermaa. Lopuksi lisäsin sokerimassakuviot kakun päälle. Itse olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, vaikkei pursotus nyt niin tasainen ollutkaan.




Toisena makeana tarjottavana oli Valion ohjeella tehty Suklaa-mangojuustokakku – ilman ohjeessa mainittua likööriä. Tekisi mieleni sanoa, että kakku oli herkullista, mutta ehkä oli maultaan hieman tehdasmaisen makuinen.


Suolaiseksi tarjottavaksi tein savukalapiirasta Valion ohjeella lämminsavulohesta. Käytin purjoa. Tämä piiras oli ihan hyvä perussuolainen piirakka, ei mitenkään erityisen mieleenjäävä kuitenkaan.

Toisena suolaisena tarjottavana oli omenainen kinkkupiirakka, Valion ohjeella tämäkin. Tämä sen sijaan olikin ehkä paras suolainen piirakka, mitä olen ikinä tehnyt. Omenat kinkkusipulikerroksen päällä tekivät piirakasta ihanan pehmeän. Lisäksi irtopohjavuokaan tehtynä piirakasta sai juhlavan näköisen.
Lisäksi tarjolla oli vielä salaattia. Ystäväni Anun ohjeella tehdyssä salaatissa oli suolapähkinöitä mukana. Salaattiin laitetut punasipuliviipaleet marinoin punaviinietikalla, sokerilla ja suolalla.