Täytekakun teema tuli hetkeäkään miettimättä lasten suusta:
Ninjago-kakku. Tälle äidille kun Ninjat eivät ole kovin tuttuja, piti oikein
netistä katsella, että minkäs näköisiä ne ovatkaan. Ja yhtenä yönä sain idean
kakusta. Tein hahmot jo pari päivää etukäteen valmiiksi sokerimassasta, ettei
niitä tarvitsisi sitten kiireessä tehdä.
Tällä kertaa oli tulossa paljon enemmän vieraita kuin
normaalisti lastemme synttäreille (huom! yhden lapsen kummit lisää), joten
päätin, että teen täytekakkupohjan kääretorttupohjista. Tein kolme
kääretorttupohjaa jo äidiltä oppimallani ohjeella: lasi munia, lasi sokeria,
lasi jauhoja (puolet vehnä- ja puolet perunajauhoja) sekä teelusikallinen
leivinjauhetta. Leikkasin pohjat alustalle sopivaksi (neljä kerrosta, joista
yksi palasista) ja kostutin ne maito-vaniljasokeriseoksella.
Haimme samana päivänä
kauhajokiselta Kukkasmäen marjatilalta (http://www.kukkasmaenmarjatila.fi/) tuoreita mansikoita, joten niiden
ympärille piti rakentaa täytekerrokset. Otin ideaa täytteeseen Seuran ohjeesta siten, että täytteeseen laitoin 2,5 prk Valion valkosuklaa-limerahkaa, reilun ruokalusikallisen lemon curdia sekä 2 x 2,5dl vaahtoutuvaa
vaniljakastiketta. Sitten vain mansikat viipaleiksi, ja jokaiseen väliin laitoin ensin kerroksen mansikkaviipaleita ja lisäksi täyteseosta.
Kuorrutuksessa halusin taas testata jotain uutta, ja
Kinuskikissan sivuilta löytyi kivoja pursotusvinkkejä.
Itselleni pursotus on aina aikamoinen koetinkivi eikä se taaskaan mennyt ihan
putkeen, mutta lapset olivat onneksi tyytyväisiä kakkuun.
Pikkuleipinä oli tarjolla Wilhelmiina-keksejä, joita leivoin
hieman isomman satsin pari viikkoa aiemmin leipoessani niitä ystäväni lapsen
juhliin. Wilhelmiinat leivoin Maku.fi :stä löytyneellä reseptillä. Sattui vielä niin hyvin, että Suupohjan Reko-tapaaminen oli juuri paria päivää
ennen synttäreitä, niin tilasin suklaapikkuleipiä kilon verran Kurikan kotipirtiltä,
niin ei tarvinnut ostaa synttäreille lainkaan keksejä kaupasta. Reko Suupohja on facebookissa toimiva lähi- ja luomuruokarengas, jonka kautta on mahdollista
tilata parin viikon välein lähellä tuotettuja tuotteita yhteisesti sovittuun
jakelupaikkaan Kauhajoelle. Nuo Kurikan Kotipirtin suklaaleivät olivat paitsi herkullisia, myös tosi kauniita sydämen muotoisia pikkuleipiä.
Pientä makeaa tarjottavaa saimme vielä Rocky Roadeista,
jonka reseptin löysien ihan sattumalta etsiessäni erästä toista reseptiä, ja
pitihän noitakin sitten kokeilla. Tein niitä tuolla liliäiti-blogin reseptillä ja nam, mitä herkkua! Meillä, kun lapset eivät juuri kakkuja syö, niin tein
vielä lähinnä lapsille tarjottavaksi aivan ihanan meheviä mokkaruutuja siskoni
suosittelemana jonna_nordiccitylife:n Instagram-tililtä löytyvällä ohjeella.
Makeaksi tarjottavaksi jo aiemmin mainitsemani ystävä oli luvannut tehdä minulle
vastalahjaksi Kinuskikissan kinuski-mansikka-kakun.
Olin itsekin sitä ehtinyt kerran kokeilla, ja sen maku oli sen verran hyvä,
että söimme sellaisen ihan muutaman henkilön voimin yhdessä päivässä, joten ajattelin,
että tästä kakusta ei yksi riitä yli 30 henkilölle. Tein siis vielä itsekin
tästä kakusta toisen synttäreille, ja hyvä että tein. Itse onnistuin tässä
kakussa toisella kertaa hieman paremmin kuin ensimmäisellä, mutta edelleenkin värit hieman
sekoittuivat toisiinsa. Maku oli kuitenkin aivan hurmaava! Onneksi sitä jäi meille kotiväelle herkuteltavaksi vielä seuraavaksikin päiväksi.
Aiemmin olin myös kokeillut jo tuota Mustikkasuu
leipoo-blogista löytämääni New Yorkin mustikka-juustokakkua.
Kun edellisellä kerralla sitä tehtyäni, söimme sitä heti leipomista seuraavana päivänä, huomasin, ettei
valkosuklaa maistunut siinä lainkaan. Nyt jo siis tiesi, että kakku pitää tehdä
vähintään kahta vuorokautta ennen tarjoilua, että valkosuklaan maku pääsee
siinä esiin. Tämä kakku on oikein täyttävää eli tätä jaksaa syödä vain pienen
palan kerrallaan, mutta se on ihanan juustoista.
Suolaiseksi tarjottavaksi olin jo pari viikkoa takaperin
leiponut synttäreitä varten karjalanpiirakoita, jotka ovat tosi hyviä myös
pakastamisen jälkeen. Juhlapäivän aamuna tein vain munavoin. Edellisenä
päivänä teimme lasten kanssa myös lihapullia suolaiseksi tarjottavaksi.
Siskoni oli minulla apuna edellisenä päivänä, ja hän teki
voileipäkakun Liian hyvää –blogin tilli-lohi-voileipäkakun ohjeella.
Kun tuolla ohjeella teimme kaksi kappaletta pieniä suorakulmion mallisia
voileipäkakkuja, jäi täytettä vielä reilusti ylikin. Meillä voileipäkakut
tehtiin alusta lähtien koristelua myöten kerralla valmiiksi, ja voileipäkakuista
tuli todella herkullisia. Niitä ei kyllä jäänyt kuin juuri ja juuri yhdet palat
minulle ja miehelleni syötäväksi jälkikäteen eli kaiketi muutkin tykkäsivät. Ohjeessa ensin mietitytti, kun täyteainesta jätettiin vielä kakun kuorruttamista varten, mutta se näyttikin oikein hyvältä kakun päällä.
Suolaiseksi tarjottavaksi teimme vielä kahdenlaista
salaattia: vihreää salaattia Kinuskikissan ohjeella sekä makaroni-kana-salaattia.
Vihersalaatti Kinuskikissan tapaan
oli ihan ok lukuunottamatta sitä, että tekemäni krutongit ehtivät pehmentyä
tarjoiluun mennessä. En tiedä, tuleeko tehtyä tuota salaattia toista kertaa –
jos tulee tehtyä, ehkä ostan krutongit valmiina kaupasta tai paistan ne juuri
ennen tarjoilua. Siinä on vain se huono puoli, että koko talo haisee sen
jälkeen valkosipulilta. Toiseksi salaatiksi teimme Pullahiiren
leivontanurkka-blogin ohjeella hedelmäistä broileri-pastasalaattia.
Vaikka teimme salaattia vain 2/3 määrän ohjeesta, sitä tuli aivan valtavasti.
Salaatti oli kyllä oikein herkullista.
Ehkä tarjoiluja oli kokonaisuutena hieman liiaksi asti,
mutta ei ainakaan ruoka loppunut pidoista kesken kaiken ;). Sääkin onneksi suosi, joten kahvittelu terassilla onnistui.
