Neiti yksvee:n juhlat

Nuorimmaisemme ensimmäiset synttärit pidettiin heinäkuun alussa - muutamaa päivää ennen varsinaista synttäripäivää lomamatkamme johdosta. Rakastan juhlien leipomusten suunnittelua ja usein tulee varattua jemmaan enemmän reseptejä, mitä lopulta tarvitsenkaan - saattaa nimittäin olla, että vaihdan mielipidettäni tarjottavista vielä ihan viime metreillä.

Broileripiirakkaa ja juustokierteitä

Itse leipomani suolaiset tarjoamukset jäivät tällä kertaa broileripiirakkaan ja juustokierteisiin, joista jälkimmäisistä kuvakin jäi ottamatta. Juustokierteet tein joka tapauksessa Cebicin keittiössä -blogin ohjeella. Aluksi täyte kuulosti ehkäpä liiankin mitättömältä, mutta voin sanoa, että juusto ja ruohosipuli antoivat erittäin hyvän maun juustokierteelle. Nämä saivat kehujakin!

Broileripiirakan ohje löytyi meilläkotona.fi -sivustolta. Ja tässä olikin taas sellainen ohje, millä tulee tehtyä piirakkaa useampaan kertaan, oli sen verran maistuvaa. Tein broileripiirakan gluteenittomana käyttäen jauhoina gluteenitonta finmix vaaleaa jauhoseosta, lisäksi korvasin margariinin laktoosittomalla voilla. Pakastepaprikan tilalta pilkoin täytteeseen yhden tuoreen paprikan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan - yksi parhaista suolaisista piirakoista ikinä!

Makeaa mahan täydeltä

Makeiksi juustokakuiksi tein sitruuna-suklaajuustokakkua sekä Kuningatar-hyydykekakkua. Sitruuna-suklaajuustokakun tein Makeaa murmelin täydeltä -blogin ohjeella. Tämäkin oli helppo muuttaa gluteenittomaksi käyttämällä mutakakkupohjassa vehnäjauhojen tilalta Semperin finmix vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta. Täytteessä käytin ihan Valion sitruunarahkaa, ja kakku onnistui sillä oikein hyvin. Tässä kakussa yhdistyivät kivasta makea ja hieman kirpeähkö sitruunan maku. Ensi kerralla voisin ehkä kokeilla päällysessä jotain makeampaa ohjetta, koska omaan makuuni kaakaokiille ei ehkä ollut tälle kakulle se paras mahdollinen. Koristeet itse tein ihan valkosuklaasta.

Toiseksi juustokakuksi tein Kuningatar-hyydykekakkua Tarun taikakakkujen ohjeella. Muutin ohjeen gluteenittomaksi siten, että käytin pohjaan Semperin kolakeksejä (vanilja) noin 185 grammaa, taisi mennä hieman reilu paketti. Lisäksi laitoin viisi kappaletta Semperin kaurakeksejä, missä oli suklaapisaroita. Täytteen tein täsmällisesti kyseisen blogin ohjeella. Päälle kotimaisia tuoreita mansikoita - mustikoita ei vielä ollut, joten niiden tilalta pensasmustikoita päälle. Aika hyvää tuli tästä!

Minäkin osasin tehdä vesimelonihain

Ja pitihän minunkin sitä kokeilla - nimittäin vesimelonihaita. Iltalehden sivuilta löytyi hyvät ohjeet, joita noudattamalla en minäkään voinut epäonnistua.

Täytekakku kruunaa juhlat

Yleensä lapset itse sanovat, millaisen täytekakun he haluavat juhliinsa. Tällä kertaa olikin vaikeaa, kun pienimmäinen ei osaa vielä sanoa, millaisen kakun hän haluaa. Aikaa meni netissä surffatessa ja ideoita hakiessa. Lopulta päädyin alla oleviin koristeisiin, mitkä tein sokerimassasta ja mansikkaakin piti hieman laittaa koristukseksi kakun päälle. Kakun täytteet oli helppo valita - olihan mansikkakausi parhaimmillaan, joten mansikkaa, kermaa ja vaniljarahkaa, siinä se! Meidän neiti yksi vee oli synttäreillään hymy huulilla liki koko ajan - kuinkas muutenkaan!

Triplasynttäreiden viettoa kera kätyreiden

Heinäkuussa meillä vietetään aina joko tupla- tai triplasynttäreitä riippuen siitä, olenko jaksanut kesäkuussa syntyneelle kakkoselle järjestää tätä ennen synttäreitä. No, tänä vuonna en jaksanut, joten juhlittiin kerralla kolmea. Juhlien teema löytyi jälleen helposti - kätyrit.

Lapsille täytekakku on meillä aina tärkein, ei niinkään sen syömisen takia, vaan sen ulkonäön takia. Nytkin yksi synttärisankareista ei maistanut koko kakkua lainkaan, mutta jokaiselle piti olla oma kätyri kakun päällä. Yhdestä niistä päätin tehdä tytön, kun yksi sankareista oli neitokainen. Kakun täytteenä ja koristeena muutoin olivat vuodenajasta johtuen tuoreet mansikat ja kermavaahto.

Minun tapana on leipoa synttäreille täytekakun lisäksi pari muutakin kakkua sekä lisäksi suolaisia tarjottavia. Suolaiset tarjottavat jäävät tällä kertaa kokonaan blogin ulkopuolelle, koska niistä jäivät kuvat ottamatta.

Yhdeksi makeaksi tarjottavaksi leivoin Sweet food o'minen ohjeella Banoffee juustokakkua. Ohje löytyy blogista. Minulta ei löytynyt halkaisijaltaan 17cm:n irtopohjavuokaa, joten jouduin käyttämään 20cm:n vuokaa. Ehkä siitä johtuen kakusta tuli todella matala. Ehkä en blogin perusteella osannut ajatella, että kakusta tulisi niin matala kuin tuli ja ajattelin, ettei se riitä mihinkään. No leivoin sitten vielä toisen. Maultaan kakku oli todella suussa sulavan hyvää, eli voin suositella ohjetta.

Nyt kutsuu meitä Kuusamo!

Kuusamo on tuttu paikka itselleni – asuinhan ennen huomattavasti lähempänä sitä kuin nyt. Olen myös aina tykännyt Kuusamosta, siellä on sitä jotakin.

Viime vuosina olemme innostuneet perheen kanssa luontoretkeilystä. Olemme tehneet lyhyitä päivävaelluksia eri kohteisiin, ja sain jostain päähänpiston, että olisipa kiva lähteä käymään Kuusamossa lasten kanssa.Googlaillessani osui vielä silmään Mangostanian blogi Hiiden hurmos -reitistä ja Kiutakönkäästä. Tarvitsi enää houkutella mies matkaan. Kuusamossa kiinnosti myös Suurpetokeskus, mistä olin kuullut useammaltakin taholta suosituksia. 

Lähdimme Kuusamoon juhannussunnuntaina. Menomatkalla heti Pudasjärven jälkeen tuli ensimmäinen äkkijarrutus, kun poroja tuli tielle. Sen jälkeen poroja näkyi tasaisesti. 

Majoituksen olimme jo aiemmin varanneet, senkin jonkun tuttavan suosituksesta, Lomakeskus Rönnynrannasta kolmeksi vuorokaudeksi. Rönnynranta sijaitsi noin 30 kilometriä Kuusamosta, mutta toisaalta eivät retkikohteemmekaan Kuusamon keskustassa olleet, vaan toinen etelämmässä ja toinen pohjoisemmassa, joten ajelua olisi ollut joka tapauksessa tiedossa myös Kuusamossa. Säät eivät luvanneet aurinkoa, vaan kylmää ja sadetta koko reissumme ajaksi - mutta kesäloma on aina kesäloma säästä huolimatta!

Majapaikka osoittautui oikeinkin kivaksi. Paikan emäntä oli meitä vastassa ja meillä oli oman huoneistomme lisäksi käytössä olohuonetta, saunaa, pesuhuonetta ja muita yhteisiä tiloja. Muutama muu vieras paikassa oli lisäksemme, mutta ahtaasti ei ainakaan tarvitsisi asua. Lapset innostuivat nähdessään jonkin matkan päässä siintävän järven, mutta rantaan päästyämme, kukaan ei kuitenkaan uskaltautunut uimaan, kun lämpötila oli kuitenkin sen verran matala.

 

 

Maanantaina lähdimme ajelemaan kohti Kuusamon Suurpetokeskusta. Suurpetokeskuksessa on esillä Suomessa asuvia suurpetoja. Eniten meitä kiinnostivat julkisuudessakin runsaasti olleet Sulon karhut, lähinnä Juuso. Pääsymaksu keskukseen oli ihan kohtuullinen. Opastuskierros oli juuri alkamassa, kun pääsimme paikan päälle, joten pääsimme heti matkaan. Oppaan johdolla kiertelimme katsomassa koirasusia, kettuja, ilveksiä ja karhuja. Harvoin pääsee noin lähelle karhuja kuin tuolla. Kullakin karhulla oli nimi ja opas antoi kädestä karhuille hedelmiä. Juuso-karhu hämmästytti suurella koollaan ja oppaan mukaan suurempia karhuja pitäisi lähteä etsimään Kanadasta. Keskuksessa vierähti vain noin parituntinen. Päädyimme sitten torigrillille syömään vielä ennen paluuta majapaikkaan.

 

Tiistaille oli luvattu alun perin parasta säätilaa, eli koko ajan ei pitäisi sataa. Ajoimme Oulangan luontokeskukseen, mistä lähdimme liikkeelle. Hiiden hurmos -reistä olin etukäteen jo lukenut, että se on noin viiden kilometrin mittainen rengasreitti eli juuri sen mittainen, mitä olemme tottuneet lasten kanssa tallustelemaan. Hetken matkaa käveltyämme huomasimme, että tämä reitti ei olekaan ihan yhtä helppoa, kuin niillä reiteillä, mitä olemme aiemmin kulkeneet. Pohkeissa alkoi pian tuntua jyrkkien ylämäkien nousu. Kaarsimme Hiiden hurmos-reitille oikealle, koska sitä oli esimerkiksi blogissa suositeltu. Iso osa kulkijoista jatkoi suoraan Kiutakönkäälle, koska monet lapsiperheet olivat todennäköisesti katsomassa vain sitä. Itse olen huomannut, että lapset saa parhaiten liikkumaan juuri metsäreiteillä, koska mielenkiintoista katsottavaa riittää, eikä matkanteko ala yhtä nopeasti pitkästyttää kuin maanteitä talsiessa. Hiiden hurmos-reitillä oli helppo pysyä, koska se oli merkitty käpytunnuksilla.

Tulimme pian poroaitaukselle. Siinä oli pieni näkötorni, mistä pystyi paremmin näkemään poroaitauksen muodon. Lapset innostuivat heti kiipeämään näkötorniin. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa pitkospuita pitkin. Hiidenlammella oli kaunista, eikä montaa ihmistä tullut matkan varrella vastaan. Pian jyrähti ukkonen. Itseäni alkoi hieman jännittää, että mahtaako ukkonen iskeä pahemminkin päälle, mutta onneksi se jäi yhteen jyrähdykseen. Tulimme pian vanhalle niittyladolle, missä oli pöytä ja penkit ulkosalla. Jäimme siihen syömään voileivät. Pian alkoi vesisade, mutta onneksi pääsimme latoon suojaan pahinta sadekuuroa.

 

 

 

 

Kun sade hieman hellitti, pääsimme jatkamaan matkaa. Lapsista ei tällä kertaa kukaan valittanut pahemmin muuta kuin nuorimmainen, joka oli alkanut pelätä muurahaisia. Arvaa vain, kuinka monta kertaa vajaan neljän vuoden ikäistä piti nostaa tai kantaa, kun polulla sattui olemaan muurahainen.

Kiutakönkään taukopaikalla oli jälleen onneksi katto pään päällä, kun vesisade jatkui. Makkaranpaisto kuuluu lasten mielestä olennaisesti retkipäiviin, joten makkarat oli tietysti repussa mukana. Taukopaikalta oli joelle valtava pystysuora pudotus, mikä tietystikin kiinnosti lapsia. Itsellä piti olla sananmukaisesti silmätkin selässä tällä paikalla. Taukopaikalla istuessamme alkoi ihmisiäkin näkyä, kun heitä kulki ohi puolin jos toisin. Niin taukopaikalla kuin sen jälkeenkin sai kuunnella kosken pauhua. Kiutaköngäs oli upea, niin väreiltä, muodoilta kuin valtavalta pauhultaan - todellista luonnon voimaa. Kuuntelimme pauhua pitkän aikaa, mutta lasten kaitsemisen stressaavuus sai meidät jatkamaan matkaa ehkä aiemmin, mitä olisimme muuten tehneet. Ei ihme, että paikka kerää vierailijoita niinkin paljon. 

 

 

 

 

Loppumatka sujui sutjakkaasti. Matkamittari näytti 5,7 kilometriä Oulangan luontokeskukselle päästyämme. Luontokeskuksellakin riitti nähtävää. Tytöt innostuivat piirtelemään ja askartelemaan lasten leikkipaikalla. Mietimme, josko kävisimme katsomassa vielä muita paikkoja, pienen Karhunkierroksen varrella olevia riippusiltoja tai Myllykoskea vielä samana päivänä, mutta niihin oli kuitenkin 0,5-1 kilometrin matka parkkipaikalta ja nuorimmaisemme oli jo väsymyksestä nukkunut autoon. Päätimme, että pienen Karhunkierroksen aika on joskus myöhemmin.

Kuusamossa oli upea käydä. Ja luontokohteita sillä - ja monella muullakin - suunnalla riittää vielä tulevillekin vuosille!

Triplasynttäreiden viettoa Ninjago-tyyliin

Taas oli se aika vuodesta, kun oli aika viettää lastemme syntymäpäiväjuhlia. Yleensä olemme viettäneet heinäkuussa vain esikoispoikamme ja vanhemman tyttäremme synttäreitä, kun heillä on syntymäpäivä neljän päivän sisään, mutta tänä vuonna juhlimme samaan aikaan myös kesäkuussa syntyneen nuoremman poikamme 6v-synttäreitä, kun olimme hänen synttäreidensä aikaan reissussa.

Täytekakun teema tuli hetkeäkään miettimättä lasten suusta: Ninjago-kakku. Tälle äidille kun Ninjat eivät ole kovin tuttuja, piti oikein netistä katsella, että minkäs näköisiä ne ovatkaan. Ja yhtenä yönä sain idean kakusta. Tein hahmot jo pari päivää etukäteen valmiiksi sokerimassasta, ettei niitä tarvitsisi sitten kiireessä tehdä.

 

Tällä kertaa oli tulossa paljon enemmän vieraita kuin normaalisti lastemme synttäreille (huom! yhden lapsen kummit lisää), joten päätin, että teen täytekakkupohjan kääretorttupohjista. Tein kolme kääretorttupohjaa jo äidiltä oppimallani ohjeella: lasi munia, lasi sokeria, lasi jauhoja (puolet vehnä- ja puolet perunajauhoja) sekä teelusikallinen leivinjauhetta. Leikkasin pohjat alustalle sopivaksi (neljä kerrosta, joista yksi palasista) ja kostutin ne maito-vaniljasokeriseoksella. 

Haimme samana päivänä kauhajokiselta Kukkasmäen marjatilalta (http://www.kukkasmaenmarjatila.fi/) tuoreita mansikoita, joten niiden ympärille piti rakentaa täytekerrokset. Otin ideaa täytteeseen Seuran ohjeesta siten, että täytteeseen laitoin 2,5 prk Valion valkosuklaa-limerahkaa, reilun ruokalusikallisen lemon curdia sekä 2 x 2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sitten vain mansikat viipaleiksi, ja jokaiseen väliin laitoin ensin kerroksen mansikkaviipaleita ja lisäksi täyteseosta.

Kuorrutuksessa halusin taas testata jotain uutta, ja Kinuskikissan sivuilta löytyi kivoja pursotusvinkkejä. Itselleni pursotus on aina aikamoinen koetinkivi eikä se taaskaan mennyt ihan putkeen, mutta lapset olivat onneksi tyytyväisiä kakkuun.

Pikkuleipinä oli tarjolla Wilhelmiina-keksejä, joita leivoin hieman isomman satsin pari viikkoa aiemmin leipoessani niitä ystäväni lapsen juhliin. Wilhelmiinat leivoin Maku.fi :stä löytyneellä reseptillä. Sattui vielä niin hyvin, että Suupohjan Reko-tapaaminen oli juuri paria päivää ennen synttäreitä, niin tilasin suklaapikkuleipiä kilon verran Kurikan kotipirtiltä, niin ei tarvinnut ostaa synttäreille lainkaan keksejä kaupasta. Reko Suupohja on facebookissa toimiva lähi- ja luomuruokarengas, jonka kautta on mahdollista tilata parin viikon välein lähellä tuotettuja tuotteita yhteisesti sovittuun jakelupaikkaan Kauhajoelle. Nuo Kurikan Kotipirtin suklaaleivät olivat paitsi herkullisia, myös tosi kauniita sydämen muotoisia pikkuleipiä.

 

 

Pientä makeaa tarjottavaa saimme vielä Rocky Roadeista, jonka reseptin löysien ihan sattumalta etsiessäni erästä toista reseptiä, ja pitihän noitakin sitten kokeilla. Tein niitä tuolla liliäiti-blogin reseptillä ja nam, mitä herkkua! Meillä, kun lapset eivät juuri kakkuja syö, niin tein vielä lähinnä lapsille tarjottavaksi aivan ihanan meheviä mokkaruutuja siskoni suosittelemana jonna_nordiccitylife:n Instagram-tililtä löytyvällä ohjeella.

 

Makeaksi tarjottavaksi jo aiemmin mainitsemani ystävä oli luvannut tehdä minulle vastalahjaksi Kinuskikissan kinuski-mansikka-kakun. Olin itsekin sitä ehtinyt kerran kokeilla, ja sen maku oli sen verran hyvä, että söimme sellaisen ihan muutaman henkilön voimin yhdessä päivässä, joten ajattelin, että tästä kakusta ei yksi riitä yli 30 henkilölle. Tein siis vielä itsekin tästä kakusta toisen synttäreille, ja hyvä että tein. Itse onnistuin tässä kakussa toisella kertaa hieman paremmin kuin ensimmäisellä, mutta edelleenkin värit hieman sekoittuivat toisiinsa. Maku oli kuitenkin aivan hurmaava! Onneksi sitä jäi meille kotiväelle herkuteltavaksi vielä seuraavaksikin päiväksi.

Aiemmin olin myös kokeillut jo tuota Mustikkasuu leipoo-blogista löytämääni New Yorkin mustikka-juustokakkua. Kun edellisellä kerralla sitä tehtyäni, söimme sitä heti leipomista seuraavana päivänä, huomasin, ettei valkosuklaa maistunut siinä lainkaan. Nyt jo siis tiesi, että kakku pitää tehdä vähintään kahta vuorokautta ennen tarjoilua, että valkosuklaan maku pääsee siinä esiin. Tämä kakku on oikein täyttävää eli tätä jaksaa syödä vain pienen palan kerrallaan, mutta se on ihanan juustoista.

Suolaiseksi tarjottavaksi olin jo pari viikkoa takaperin leiponut synttäreitä varten karjalanpiirakoita, jotka ovat tosi hyviä myös pakastamisen jälkeen. Juhlapäivän aamuna tein vain munavoin. Edellisenä päivänä teimme lasten kanssa myös lihapullia suolaiseksi tarjottavaksi.

Siskoni oli minulla apuna edellisenä päivänä, ja hän teki voileipäkakun Liian hyvää –blogin tilli-lohi-voileipäkakun ohjeella. Kun tuolla ohjeella teimme kaksi kappaletta pieniä suorakulmion mallisia voileipäkakkuja, jäi täytettä vielä reilusti ylikin. Meillä voileipäkakut tehtiin alusta lähtien koristelua myöten kerralla valmiiksi, ja voileipäkakuista tuli todella herkullisia. Niitä ei kyllä jäänyt kuin juuri ja juuri yhdet palat minulle ja miehelleni syötäväksi jälkikäteen eli kaiketi muutkin tykkäsivät. Ohjeessa ensin mietitytti, kun täyteainesta jätettiin vielä kakun kuorruttamista varten, mutta se näyttikin oikein hyvältä kakun päällä.

Suolaiseksi tarjottavaksi teimme vielä kahdenlaista salaattia: vihreää salaattia Kinuskikissan ohjeella sekä makaroni-kana-salaattia. Vihersalaatti Kinuskikissan tapaan oli ihan ok lukuunottamatta sitä, että tekemäni krutongit ehtivät pehmentyä tarjoiluun mennessä. En tiedä, tuleeko tehtyä tuota salaattia toista kertaa – jos tulee tehtyä, ehkä ostan krutongit valmiina kaupasta tai paistan ne juuri ennen tarjoilua. Siinä on vain se huono puoli, että koko talo haisee sen jälkeen valkosipulilta. Toiseksi salaatiksi teimme Pullahiiren leivontanurkka-blogin ohjeella hedelmäistä broileri-pastasalaattia. Vaikka teimme salaattia vain 2/3 määrän ohjeesta, sitä tuli aivan valtavasti. Salaatti oli kyllä oikein herkullista.

 

Ehkä tarjoiluja oli kokonaisuutena hieman liiaksi asti, mutta ei ainakaan ruoka loppunut pidoista kesken kaiken ;). Sääkin onneksi suosi, joten kahvittelu terassilla onnistui.