Passionkakkua kutsuille!

Pidän joka kevät ja syksy yleensä vähintään yhdet tai kahdet kotikutsut. No miksikö? No ehkä siksi, että on kiva, että meille tulee joskus vieraita ja toiseksi siksi, että saan kokeilla uusia reseptejä. Jos ja kun leivon vain kotiväelle, iso osa jää yleensä syömättä.

Leivonnan suhteen olen joutunut alkaa tehdä jotain kompromisseja. Meidän perheessä on kaksikin, joiden vatsa ei meinaa kestää muita kotimaisia viljoja kuin kauraa, joten olen lisännyt gluteenittomien leivonnaisten leipomista. Ennenkin toki olen leiponut aina joskus gluteenitonta, koska osalla vieraista on saattanut olla erityisruokavalio. Niinpä aloin näitäkin kutsuja varten etsiä reseptiä, mikä kuulostaisi hyvältä ja onnistuisi mahdollisesti gluteenittomana.

Ja löysinkin aivan erinomaisen reseptin, joka oli vieläpä valmiiksi gluteeniton, nimittäin Annin Uunissa -blogin raikas passionjuustokakku. Lisäksi tämän reseptin toteuttaminen onnistui oikein hyvin myös laktoosittomana, kun käytti laktoositonta voita, mascarponea ja kermaa. Kaupassa piti hetken etsiä Semper -merkkisiä vaniljakeksejä, mutta ne löytyivätkin nimellä kolakeksit.

Passionhedelmä on muutoinkin oma suosikkihedelmäni sopivan kirpeänä, joten lopputulos ei voinut olla kuin hyvä. Koristeluksi ei mielestäni tarvitse mitään suklaata, joten laitoin päälle passionhedelmän halkaistuna sekä ananaskirsikoita, ja mielestäni kakun ulkonäkö oli harvinaisen kaunis!

Kokonaisuudessaan vahva suositus tälle reseptille!

Muuna tarjoiluna meillä oli näillä kutsuilla kinkkupiirakkaa (sekin gluteenitonta, mutta unohdin jo, millä ohjeella sitä tein), kinderpiirakkaa pakastimesta, Lidlin pikkupitsoja ja S-marketin donitseja.

Ja vaatteitakin löytyi - tästä me&i:n kevätmallistosta lähinnä meidän neitokaisille!  Kiitos minun pitkäaikaiselle myyjälleni Saijalle!

Triplasynttäreiden viettoa kera kätyreiden

Heinäkuussa meillä vietetään aina joko tupla- tai triplasynttäreitä riippuen siitä, olenko jaksanut kesäkuussa syntyneelle kakkoselle järjestää tätä ennen synttäreitä. No, tänä vuonna en jaksanut, joten juhlittiin kerralla kolmea. Juhlien teema löytyi jälleen helposti - kätyrit.

Lapsille täytekakku on meillä aina tärkein, ei niinkään sen syömisen takia, vaan sen ulkonäön takia. Nytkin yksi synttärisankareista ei maistanut koko kakkua lainkaan, mutta jokaiselle piti olla oma kätyri kakun päällä. Yhdestä niistä päätin tehdä tytön, kun yksi sankareista oli neitokainen. Kakun täytteenä ja koristeena muutoin olivat vuodenajasta johtuen tuoreet mansikat ja kermavaahto.

Minun tapana on leipoa synttäreille täytekakun lisäksi pari muutakin kakkua sekä lisäksi suolaisia tarjottavia. Suolaiset tarjottavat jäävät tällä kertaa kokonaan blogin ulkopuolelle, koska niistä jäivät kuvat ottamatta.

Yhdeksi makeaksi tarjottavaksi leivoin Sweet food o'minen ohjeella Banoffee juustokakkua. Ohje löytyy blogista. Minulta ei löytynyt halkaisijaltaan 17cm:n irtopohjavuokaa, joten jouduin käyttämään 20cm:n vuokaa. Ehkä siitä johtuen kakusta tuli todella matala. Ehkä en blogin perusteella osannut ajatella, että kakusta tulisi niin matala kuin tuli ja ajattelin, ettei se riitä mihinkään. No leivoin sitten vielä toisen. Maultaan kakku oli todella suussa sulavan hyvää, eli voin suositella ohjetta.

Noshin kevät 2016

Ei syksyä, ei kevättä ilman Nosh-kutsuja. Noshin laadukkaita, luomupuuvillaisia naisten- ja lastenvaatteita kävi kotonamme esittelemässä tuttuun tapaan Lähdesmäen Auri Seinäjoelta. Noshin tarinaan ja vaatteisiin voi tutustua osoitteessa http://nosh.fi/. Naistenvaatemallisto oli tällä kertaa todella mieleeni, oli vaikea valita, mitä itselle valitsee. Mutta tykästyin toden teolla musta-vaniljaan Suvi-mekkoon, jota on tullut ostamisen jälkeen käytettyä niin juhlassa kuin arjessa. Ihastuin myös juhlamekkoon, jonka aion laittaa päälleni ensi kerran eräisiin häihin. Siksi en siitä vielä paljasta kuvaa.

Tytöille olin päättänyt jo aikaa sitten tilata puuterinväriset nuoli-hupparit. Noshin vaatteiden pehmeä materiaali jaksaa yllättää pehmeydellään uudelleen ja uudelleen. Huppareista otin tytöille kokoa suuremmat koot, niin sopivat päälle pidempään. Huppareiden alle kävi oivasti Nuoli-teepparit.
 

  

Pojille löytyi taas kivat pyöräkuvioiset t-paidat. Riitaa meinasi tulla vain siitä, kun toinen poika halusi, että heillä on erilaiset paidat, ja molemmat pojat halusivat kuitenkin samanlaiset paidat. Onneksi sopuun päästiin, ja molemmille pojille saatiin kivat paidat.

Ja kutsuthan eivät ole mitään ilman tarjottavia. Makean tarjottavan reseptin etsintä lähti käyntiin siitä, että kun pakastimessa on vadelmia jos kuinka, mitä kakkua voisin tehdä vadelmista. Ihan goolaamalla löysin näin "vaatimattomasta" osoitteesta kuin http://ruoka.fi/reseptit/vadelmakakku Vadelmakakun ohjeen, joka lienee joskus julkaistu Seurassa. Tein tämän gluteenittomana muuttamalla vain vehnäjauhot gluteenittomiksi jauhoiksi. Aika hyvää tulikin, vaikka itse sanonkin.

Toiseksi makeaksi kakuksi tein Suklaamoussekakkua, joka näkyy etualalla alla olevassa kuvassa. Sen ohje löytyi Talven maku-kirjasta ja tämä kakku onkin aika helppotekoinen ja se käy helposti gluteenittomallekin, kunhan huolehtii,ettei aineksissa ole gluteenia. Tämä kakku taisi olla kutsuvieraiden suosikki.

Talven Maku -kirjasta löysin myös aivan ihanan herkullisen kylmäsavulohipiirakan ohjeen. Ostin muuten Talven maku-kirjan silloin heti, kun se ilmestyi, kun olin entuudestaan jo ihastunut Sari Spåran kirjaan Meren maku. Ah, mitä herkkuja! Sari Spåran blogi Sweet food o'Mine löytyy muuten osoitteesta http://www.sweetfoodomine.com/, sieltä löytyy myös paljon herkullisia reseptejä.

Triplasynttäreiden viettoa Ninjago-tyyliin

Taas oli se aika vuodesta, kun oli aika viettää lastemme syntymäpäiväjuhlia. Yleensä olemme viettäneet heinäkuussa vain esikoispoikamme ja vanhemman tyttäremme synttäreitä, kun heillä on syntymäpäivä neljän päivän sisään, mutta tänä vuonna juhlimme samaan aikaan myös kesäkuussa syntyneen nuoremman poikamme 6v-synttäreitä, kun olimme hänen synttäreidensä aikaan reissussa.

Täytekakun teema tuli hetkeäkään miettimättä lasten suusta: Ninjago-kakku. Tälle äidille kun Ninjat eivät ole kovin tuttuja, piti oikein netistä katsella, että minkäs näköisiä ne ovatkaan. Ja yhtenä yönä sain idean kakusta. Tein hahmot jo pari päivää etukäteen valmiiksi sokerimassasta, ettei niitä tarvitsisi sitten kiireessä tehdä.

 

Tällä kertaa oli tulossa paljon enemmän vieraita kuin normaalisti lastemme synttäreille (huom! yhden lapsen kummit lisää), joten päätin, että teen täytekakkupohjan kääretorttupohjista. Tein kolme kääretorttupohjaa jo äidiltä oppimallani ohjeella: lasi munia, lasi sokeria, lasi jauhoja (puolet vehnä- ja puolet perunajauhoja) sekä teelusikallinen leivinjauhetta. Leikkasin pohjat alustalle sopivaksi (neljä kerrosta, joista yksi palasista) ja kostutin ne maito-vaniljasokeriseoksella. 

Haimme samana päivänä kauhajokiselta Kukkasmäen marjatilalta (http://www.kukkasmaenmarjatila.fi/) tuoreita mansikoita, joten niiden ympärille piti rakentaa täytekerrokset. Otin ideaa täytteeseen Seuran ohjeesta siten, että täytteeseen laitoin 2,5 prk Valion valkosuklaa-limerahkaa, reilun ruokalusikallisen lemon curdia sekä 2 x 2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sitten vain mansikat viipaleiksi, ja jokaiseen väliin laitoin ensin kerroksen mansikkaviipaleita ja lisäksi täyteseosta.

Kuorrutuksessa halusin taas testata jotain uutta, ja Kinuskikissan sivuilta löytyi kivoja pursotusvinkkejä. Itselleni pursotus on aina aikamoinen koetinkivi eikä se taaskaan mennyt ihan putkeen, mutta lapset olivat onneksi tyytyväisiä kakkuun.

Pikkuleipinä oli tarjolla Wilhelmiina-keksejä, joita leivoin hieman isomman satsin pari viikkoa aiemmin leipoessani niitä ystäväni lapsen juhliin. Wilhelmiinat leivoin Maku.fi :stä löytyneellä reseptillä. Sattui vielä niin hyvin, että Suupohjan Reko-tapaaminen oli juuri paria päivää ennen synttäreitä, niin tilasin suklaapikkuleipiä kilon verran Kurikan kotipirtiltä, niin ei tarvinnut ostaa synttäreille lainkaan keksejä kaupasta. Reko Suupohja on facebookissa toimiva lähi- ja luomuruokarengas, jonka kautta on mahdollista tilata parin viikon välein lähellä tuotettuja tuotteita yhteisesti sovittuun jakelupaikkaan Kauhajoelle. Nuo Kurikan Kotipirtin suklaaleivät olivat paitsi herkullisia, myös tosi kauniita sydämen muotoisia pikkuleipiä.

 

 

Pientä makeaa tarjottavaa saimme vielä Rocky Roadeista, jonka reseptin löysien ihan sattumalta etsiessäni erästä toista reseptiä, ja pitihän noitakin sitten kokeilla. Tein niitä tuolla liliäiti-blogin reseptillä ja nam, mitä herkkua! Meillä, kun lapset eivät juuri kakkuja syö, niin tein vielä lähinnä lapsille tarjottavaksi aivan ihanan meheviä mokkaruutuja siskoni suosittelemana jonna_nordiccitylife:n Instagram-tililtä löytyvällä ohjeella.

 

Makeaksi tarjottavaksi jo aiemmin mainitsemani ystävä oli luvannut tehdä minulle vastalahjaksi Kinuskikissan kinuski-mansikka-kakun. Olin itsekin sitä ehtinyt kerran kokeilla, ja sen maku oli sen verran hyvä, että söimme sellaisen ihan muutaman henkilön voimin yhdessä päivässä, joten ajattelin, että tästä kakusta ei yksi riitä yli 30 henkilölle. Tein siis vielä itsekin tästä kakusta toisen synttäreille, ja hyvä että tein. Itse onnistuin tässä kakussa toisella kertaa hieman paremmin kuin ensimmäisellä, mutta edelleenkin värit hieman sekoittuivat toisiinsa. Maku oli kuitenkin aivan hurmaava! Onneksi sitä jäi meille kotiväelle herkuteltavaksi vielä seuraavaksikin päiväksi.

Aiemmin olin myös kokeillut jo tuota Mustikkasuu leipoo-blogista löytämääni New Yorkin mustikka-juustokakkua. Kun edellisellä kerralla sitä tehtyäni, söimme sitä heti leipomista seuraavana päivänä, huomasin, ettei valkosuklaa maistunut siinä lainkaan. Nyt jo siis tiesi, että kakku pitää tehdä vähintään kahta vuorokautta ennen tarjoilua, että valkosuklaan maku pääsee siinä esiin. Tämä kakku on oikein täyttävää eli tätä jaksaa syödä vain pienen palan kerrallaan, mutta se on ihanan juustoista.

Suolaiseksi tarjottavaksi olin jo pari viikkoa takaperin leiponut synttäreitä varten karjalanpiirakoita, jotka ovat tosi hyviä myös pakastamisen jälkeen. Juhlapäivän aamuna tein vain munavoin. Edellisenä päivänä teimme lasten kanssa myös lihapullia suolaiseksi tarjottavaksi.

Siskoni oli minulla apuna edellisenä päivänä, ja hän teki voileipäkakun Liian hyvää –blogin tilli-lohi-voileipäkakun ohjeella. Kun tuolla ohjeella teimme kaksi kappaletta pieniä suorakulmion mallisia voileipäkakkuja, jäi täytettä vielä reilusti ylikin. Meillä voileipäkakut tehtiin alusta lähtien koristelua myöten kerralla valmiiksi, ja voileipäkakuista tuli todella herkullisia. Niitä ei kyllä jäänyt kuin juuri ja juuri yhdet palat minulle ja miehelleni syötäväksi jälkikäteen eli kaiketi muutkin tykkäsivät. Ohjeessa ensin mietitytti, kun täyteainesta jätettiin vielä kakun kuorruttamista varten, mutta se näyttikin oikein hyvältä kakun päällä.

Suolaiseksi tarjottavaksi teimme vielä kahdenlaista salaattia: vihreää salaattia Kinuskikissan ohjeella sekä makaroni-kana-salaattia. Vihersalaatti Kinuskikissan tapaan oli ihan ok lukuunottamatta sitä, että tekemäni krutongit ehtivät pehmentyä tarjoiluun mennessä. En tiedä, tuleeko tehtyä tuota salaattia toista kertaa – jos tulee tehtyä, ehkä ostan krutongit valmiina kaupasta tai paistan ne juuri ennen tarjoilua. Siinä on vain se huono puoli, että koko talo haisee sen jälkeen valkosipulilta. Toiseksi salaatiksi teimme Pullahiiren leivontanurkka-blogin ohjeella hedelmäistä broileri-pastasalaattia. Vaikka teimme salaattia vain 2/3 määrän ohjeesta, sitä tuli aivan valtavasti. Salaatti oli kyllä oikein herkullista.

 

Ehkä tarjoiluja oli kokonaisuutena hieman liiaksi asti, mutta ei ainakaan ruoka loppunut pidoista kesken kaiken ;). Sääkin onneksi suosi, joten kahvittelu terassilla onnistui.

Noshin naistenvaatteet valloittivat taas!

Blogin päivittämisessä on ollut yli puolen vuoden katko, töiden aloittaminen on syönyt mehut aika tehokkaasti. Kutsujakin olen yleensä pitänyt vähintään kolmet keväässä / syksyssä, mutta tänä keväänä en niitäkään saanut järjestettyä- paitsi pitihän tietysti Nosh-kutsut pitää, ja tällä kertaa heti, kun naistenvaatteet olivat ilmestyneet ja ihana Nosh-edustaja Auri pääsi esittelemään kotiini niitä! Itse olen suosinut jo useamman vuoden ajan Noshin vaatteita - aluksi lapsilla ja sen jälkeen, kun ensimmäiset naistenvaatteet ilmestyivät, myös itsellä. Noshin vaatteissa minua ihastuttaa niiden värit, pehmeys ja käytettävyys, sekä ennen kaikkea se, että vaatteet on valmistettu ekologisesti luomupuuvillasta. Noshista voit lukea enemmän täältä.

Alkukaudesta olin jo käynyt ihastelemassa Noshin lastenvaatemallistoa ja sieltä oli tarttunut jo monia lastenvaatteita matkaan, kuten esimerkiksi meidän neidille tuo ihana mintunvärinen t-paita ja tupsulippis sekä fuksianväriset denim caprit. Kyllä ne päällä kelpasi lomailla Suomen rajojen ulkopuolellakin.

  

Naistenvaatemallisto oli ehkäpä paras ikinä! Kotikutsut ovat kyllä kätevä tapa ostaa itselle vaatteita - muuten kun ei koskaan ole vaatekauppoihin asiaa. Nytkin rekiltä olisi löytynyt varmasti kaksinkertainen määrä hankittavia vaatteita, mutta taloudellisista syistä johtuen pystyin hankkimaan vain osan suosikeistani.

 

Harmaa kidetoppi sisälsi yksinkertaisuudessaan kivoja yksityiskohtia, kuten tuo aukko selän puolella sekä pienet röyhelöt hihansuissa. Kyseinen toppi lähti tilaukseen.

Hankintalistalle lähtivät myös ihana valkoinen ministar t-paita mustilla pikkutähdillä. Tämä paita ei ollut varsinaisesti tyköistuva, mutta istui varmasti hyvien erilaisillekin vartaloille. Lähes heti aluksi ihastuin tuohon päällä olevaan Inka-bleiseriin. Tykkään liikkua niin kesällä kuin talvellakin lyhythihaisissa paidoissa, ja niiden päälle on kätevä lisätä joku pitkähihainen vaate. 

Ehkä malliston käytettävin vaate itseäni ajatellen olivat mustat legginsimäiset polvihousut, joissa oli kuitenkin sopivasti väljyyttä, että niillä on kiva olla. Niissä oli kivana yksityiskohtana pienet rypytykset sivuissa. Jo nyt, kun kirjoitan tätä blogia aika lailla myöhässä, näitä housuja on pidetty aina, kun ne ovat olleet puhtaana.

Leipomisessakin oli ollut lähes yhtä pitkä tauko kuin kutsujen pitämisessä. Ihanaa oli katsella sopivaa ohjetta kutsuja varten. Löysin tällä kertaa sekä suolaisen tarjottavan että makean tarjottavan ohjeet Kinuskikissan sivuilta. Voileipäpiirakka kuulosti mielenkiintoiselta tuttavuudelta, Kinuskikissan sivuilla sitä tarjottiin helpoksi vaihtoehdoksi voileipäkakun valmistamiselle. Pohjan tekemisen ja paistamisen sekä kostuttamisen jälkeen puolet pinnasta täytettiin kinkkumeetvurstitäytteellä ja puolet minitomaatti-mozzarellatäytteellä. Molemmat puolet maistuivat oikein hyvälle. Tätä täytyy tehdä joskus uudelleen.

 

Makeaksi tarjottavaksi tein Kinuskikissan ohjeella höyhenenkevyttä sitruunajuustokakkua. Itse olen aina tykännyt kaikesta sitruunaisesta ja tässä maistui kivasti ihana raikas sitruunan maku.Mielenkiintoista tässä ohjeessa oli, että pohjan keksiseokseen ei laitettukaan sulatettua margariinia tai voita, vaan vauvojen hedelmäsosetta. Täytettä jouduin muuttamaan yhden ainesosan osalta, kun halusin tehdä kakusta laktoosittoman: vaihdoin mango-sitrusjogurtin Valion kerros persikka & mangoon. Koristelun kanssa tuli jälleen liian kiire, ja lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta pääasia, että kakku oli hyvää.

Synttäreiden viettoa Spiderman-tyyliin

Taisin mainita jo aiemmassa blogissani, että kolme lapsistamme on syntynyt kesällä, ja se viimeisinkin vielä syyskuussa. No heinäkuussa oli sitten aika viettää esikoispojan 7v ja prinsessan 3v – yhteissynttäreitä.

Mietin jo ennalta, miten yhdistää teemallisesti nämä synttärit. Esikoinen on Spiderman-fani ja halusi ehdottomasti sen kakkuunsa. No tehtäväni helpottui, kun kysyin prinsessalta, millaisen kakun hän haluaa. - ”Spiderman”, vastasi hän.

Etukäteen hieman jännitin, miten ihmeessä onnistun luomaan Spidermanin kakkuun, hahmokin näytti jo niin vaikealta toteuttaa. No netti pelastaa kaiken. Törmäsin sopivasti blogiin Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie, jossa oli toteutettu Spiderman-kakku, jonka pohjalta lähdin itse ideoimaan kakkua.

Löysin netistä sopivan Spiderman-värityskuvan ja tulostin sen. Itse en halunnut koko kakun kokoista kuvaa, kun liiallinen sokerimassan määrä kakun päällä ei ole minun makuuni. Leikkasin kuvan ääriviivoja myöten. Kaulitsin punaista sokerimassaa leivinpaperin päällä ja leikkasin terävällä veitsellä siitä kuvan ääriviivojen mukaisen kuvan. Seuraavaksi painelin veitsenkärjellä hieman apuviivoja sokerimassaan, kuten edellä mainitussa blogissakin oli tehty. Ja ehdoton helpottaja työlleni oli Ullanunelma-nettikaupasta löytämäni elintarvikekynä, jolla oli helppo piirtää viivat ja verkot Spidermaniin. Sitten tein vielä silmät mustasta ja valkoisesta sokerimassasta. Mustasta sokerimassasta tein vielä kaksi hämähäkkiä ja punaisesta ja valkoisesta sokerimassasta muotilla kolme kukkaa Prinsessan kunniaksi.

Kakkupohjan tein tyylilleni uskollisesti Marin Kyökin ohjeella. 

Eniten stressiä aiheutti ehkä se, mitä laitan kakun väliin. Soittelin kaikki lähialueen mansikkatilat läpi, ja mistään ei saanut enää tuoreita mansikoita. No, synttäripäivää edeltävänä päivänä minulle soitettiin, että sain tulla hakemaan aiemmin tilaamani vadelmat.

Kostutin täytekakun maidolla, johon oli sekoittanut pari teelusikkaa vaniljasokeria. Täytteeksi laitoin ensiksi kaupasta ostamaani luomuvadelmahilloa ohuen kerroksen. Sen jälkeen litistelin vadelmia lautasella hieman kasaan ja laitoin niitä kakun päälle. Seuraavaksi laitoin vielä kermaa, johon olin sekoittanut vaniljarahkapurkin.

Kakun pinnalle levitin ensiksi siniseksi pastavärillä värjäämääni kermaa. Hämähäkinseitin tein kermalla käyttäen oikein ohutta pyöreää tyllaa. Seuraavaksi pursotin kakun reunat käyttäen vuorotellen sinertävää ja vuorotellen normiväristä kermaa. Lopuksi lisäsin sokerimassakuviot kakun päälle. Itse olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, vaikkei pursotus nyt niin tasainen ollutkaan.

Toisena makeana tarjottavana oli Valion ohjeella tehty Suklaa-mangojuustokakku – ilman ohjeessa mainittua likööriä. Tekisi mieleni sanoa, että kakku oli herkullista, mutta ehkä oli maultaan hieman tehdasmaisen makuinen.

Suolaiseksi tarjottavaksi tein savukalapiirasta Valion ohjeella lämminsavulohesta. Käytin purjoa. Tämä piiras oli ihan hyvä perussuolainen piirakka, ei mitenkään erityisen mieleenjäävä kuitenkaan.

Toisena suolaisena tarjottavana oli omenainen kinkkupiirakka, Valion ohjeella tämäkin. Tämä sen sijaan olikin ehkä paras suolainen piirakka, mitä olen ikinä tehnyt. Omenat kinkkusipulikerroksen päällä tekivät piirakasta ihanan pehmeän. Lisäksi irtopohjavuokaan tehtynä piirakasta sai juhlavan näköisen.

Lisäksi tarjolla oli vielä salaattia. Ystäväni Anun ohjeella tehdyssä salaatissa oli suolapähkinöitä mukana. Salaattiin laitetut punasipuliviipaleet marinoin punaviinietikalla, sokerilla ja suolalla.

Ihastuttava Noshin syksy 2014

Pidin viikko sitten kotona Noshin lastenvaatekutsut - en tokikaan ensimmäistä ja tuskinpa viimeistä kertaakaan. Luomupuuvillasta valmistettuja, värikkäitä lastenvaatteita ja neuloksia valmistaa suomalainen yritys Nosh Organics.

Itse hankin lapsilleni ensimmäiset Noshin vaatteet reilu pari vuotta sitten, yrityshän on perustettu vuonna 2009. Materiaali on hieman muuttunut alkuajoista, mutta aina se on ollut yhtä ihanan tuntuinen ja vaatteet ovat olleet sellaisia, että lapset tykkäävät niitä pitää.

Tykkään järjestää kotikutsuja – saada vieraita taloon, ihastella vaatteita tai muita tuotteita rauhassa kotonani – no, lasten mekkala joskus häiritsee keskittymistä, mutta vielä enemmän se häiritsisi kaupassa, missä saisin juosta koko ajan noiden villiviikareiden perässä. Samalla väreihin ja kuoseihin saa kunnon kosketuksen, kun niitä pääsee hiplaamaan. Ja sitten on tietysti se leipomisen ihanuus. Omalle väelle ei tule kauheasti leivottua, kun joutuisimme todennäköisesti syömään kaiken kahdestaan mieheni kanssa. Yleensä kutsuille testaan jotain uutta reseptiä – jonka tuotos yleensä maistuu ihan hyvältä.

Noshilta ilmestyi juuri kutsujeni alla uusi syysmallisto. Minuun se iski heti. 

Ensimmäinen ihastukseni siinä oli vihreäsävyinen Kirsikat-paita ja siihen sopivat vihreä-vaaleanvihreä-raitaiset leggarit. Siitä sai meidän prinsessa ihanan asun, eikö vain? Legginsien lahkeet sekä paidan hihat ovat käännettynä nyt aluksi, prinsessan kasvaessa ne voi jättää kääntämättä.

Poikien kanssa oli hieman erimielisyyksiä, kun äiti olisi halunnut eri vaatteita kuin mitä pojat itse. Esikoiselle olisin niin halunnut tuon keltaisen collegetakin, joka oli Meidän perhe-lehdenkin kuvassa.

Mutta esikoinen valitsi vihreä-grafiitin vetoketjuhupparin. Ja kaksia yläosia en sentään raaskinut tilata, kun muutenkin tulisi iso lasku. Housuiksi esikoinen olisi halunnut vihreät Jogger-housut, mutta tällä kertaa äiti sai suostuteltua pojan ottamaan grafiitit joggerit. Joggerit ovat aivan ihanat housut, materiaali uskomattoman pehmeää ja laadukasta, suosittelen kokeilemaan. Meidän perheessä on aiemmin testattu jo froteisia terryjoggereita ja todettu ne poikien käytössä erinomaisiksi. Joggereiden lahkeet on käännetty, kun otin tarkoituksella pojille reilun kokoiset housut, koska edellistä kokoa on jo sen verran varastossa. Samoin esikoisen hupparin hihansuut on käännettynä. Näitä vaatteita käytetään siis vielä pitkään! Esikoiseni on hyvin tarkka vaatteistaan, piti vielä sanomani. Aika makea asu, vai mitä?

 

Nuori isäntä sai ne vihreät joggerit, koska ne sopivat paremmin hänen valitsemaansa paitaan. Isoveli on nimittäin sitä mieltä, ettei pikkuveljellä saa olla samanlaisia vaatteita kuin hänellä, joten pitää yrittää pitää se mielessä vaatteita valitessa. Äiti olisi taas halunnut erin paidan kuin nuori isäntä itse. Äiti olisi valinnut vihreän krokopaidan, nuori isäntä halusi turkoosin. Ehkä näin jälkikäteen poika osasi valita itselleen paremmin sopivan värin.

Pikkuneidille ei tällä kertaa hankittu mitään, kun laskun loppusumma alkoi jo tässä vaiheessa hirvittää. Mutta kun saimme vaatteet kotiin, täytyy sanoa, että olin tyytyväinen hankintoihin.

 Mutta sitten niihin tarjoamisiin. Suolaiseksi tarjottavaksi tein omenaista kinkkupiirakkaa Valionohjeella, jota olen tehnyt jo aiemminkin. Tällä kertaa tein siitä toisen alkuperäisellä Valion ohjeella ja toisesta tein gluteenittoman. Pohjan tein Gluteenitonta leivontaa-blogin kinkkupiirakan ohjeella. Täytteet laitoin alkuperäisen ohjeen mukaan. Gluteenittoman piirakan sekä pohjaan että täytteeseen laitoin vain 2/3 ohjeiden aineksista, koska käytin pienempää irtopohjavuokaa. Nämä piirakat tein jo kutsuja edeltävänä iltana ja säilytin ne vuoissa jääkaapissa. Hetkeä ennen kutsuja laitoin ne vuoissa uuniin lämpenemään, ja vasta sen jälkeen irrotin vuoasta tarjoilulautaselle. Ja gluteenittoman piirakan mausta ei edes olisi tiennyt, että se on gluteenitonta! Tämän piirakan lisäksi tarjolla oli salaattia.

 

Makeaksi tarjottavaksi tein puolukka-vaniljakakun sekä Kinuskikissan ohjeella vanilja-mansikkakakun. Jälkimmäisen tein gluteenittomana siten, että tein pohjan brownies-kakun ohjeella gluteenittomana. Laitoin siis vehnäjauhojen tilalta gluteenitonta semperin fin mix hienoa jauhoseosta. Pistelin pohjaan reikiä haarukalla ja kostutin sen maidolla, johon olin laittanut vaniljasokeria sekaan. Täytteen tein Kinuskikissan ohjeen mukaisesti. Päälle tuoreita mansikoita siivuina ja kiille päälle. En ollutkaan aikaisemmin kokeillut vaniljatankojen keittämistä – mikä ihana vaniljan tuoksu siitä tuli keittiöön ja mikä maku kakkuun! No ei ihme, että kun kutsut päättyivät, kakusta ei ollut enää mitään jäljellä.

Puolukka-vaniljakakun tein Valion ohjeella. Pohjaan tuli digestive-keksien lisäksi muutama hapankorppu. Idea kakussa oli kiva, mutta maku ei ehkä kuitenkaan yhtä täydellinen kuin mitä odotin. Hyvää se toki oli. Pinta valitettavasti hieman epäonnistui, kun kiillettä laittaessani hyydytetty vaniljaosa hieman lähti liikkeelle.