Itse hankin lapsilleni ensimmäiset Noshin vaatteet reilu
pari vuotta sitten, yrityshän on perustettu vuonna 2009. Materiaali on hieman
muuttunut alkuajoista, mutta aina se on ollut yhtä ihanan tuntuinen ja vaatteet
ovat olleet sellaisia, että lapset tykkäävät niitä pitää.
Tykkään järjestää kotikutsuja – saada vieraita taloon,
ihastella vaatteita tai muita tuotteita rauhassa kotonani – no, lasten mekkala
joskus häiritsee keskittymistä, mutta vielä enemmän se häiritsisi kaupassa,
missä saisin juosta koko ajan noiden villiviikareiden perässä. Samalla väreihin
ja kuoseihin saa kunnon kosketuksen, kun niitä pääsee hiplaamaan. Ja sitten on
tietysti se leipomisen ihanuus. Omalle väelle ei tule kauheasti leivottua, kun
joutuisimme todennäköisesti syömään kaiken kahdestaan mieheni kanssa. Yleensä
kutsuille testaan jotain uutta reseptiä – jonka tuotos yleensä maistuu ihan
hyvältä.
Noshilta ilmestyi juuri kutsujeni alla uusi syysmallisto.
Minuun se iski heti.
Ensimmäinen ihastukseni siinä oli vihreäsävyinen
Kirsikat-paita ja siihen sopivat vihreä-vaaleanvihreä-raitaiset leggarit. Siitä
sai meidän prinsessa ihanan asun, eikö vain? Legginsien lahkeet sekä paidan
hihat ovat käännettynä nyt aluksi, prinsessan kasvaessa ne voi jättää kääntämättä.
Poikien kanssa oli hieman erimielisyyksiä, kun äiti olisi
halunnut eri vaatteita kuin mitä pojat itse. Esikoiselle olisin niin halunnut
tuon keltaisen collegetakin, joka oli Meidän perhe-lehdenkin kuvassa.
Mutta
esikoinen valitsi vihreä-grafiitin vetoketjuhupparin. Ja kaksia yläosia en
sentään raaskinut tilata, kun muutenkin tulisi iso lasku. Housuiksi esikoinen
olisi halunnut vihreät Jogger-housut, mutta tällä kertaa äiti sai suostuteltua
pojan ottamaan grafiitit joggerit. Joggerit ovat aivan ihanat housut,
materiaali uskomattoman pehmeää ja laadukasta, suosittelen kokeilemaan. Meidän
perheessä on aiemmin testattu jo froteisia terryjoggereita ja todettu ne
poikien käytössä erinomaisiksi. Joggereiden lahkeet on käännetty, kun otin
tarkoituksella pojille reilun kokoiset housut, koska edellistä kokoa on jo sen
verran varastossa. Samoin esikoisen hupparin hihansuut on käännettynä. Näitä
vaatteita käytetään siis vielä pitkään! Esikoiseni on hyvin tarkka
vaatteistaan, piti vielä sanomani. Aika makea asu, vai mitä?
Nuori isäntä sai ne vihreät joggerit, koska ne sopivat
paremmin hänen valitsemaansa paitaan. Isoveli on nimittäin sitä mieltä, ettei
pikkuveljellä saa olla samanlaisia vaatteita kuin hänellä, joten pitää yrittää
pitää se mielessä vaatteita valitessa. Äiti olisi taas halunnut erin paidan
kuin nuori isäntä itse. Äiti olisi valinnut vihreän krokopaidan, nuori isäntä halusi
turkoosin. Ehkä näin jälkikäteen poika osasi valita itselleen paremmin sopivan
värin.
Pikkuneidille ei tällä kertaa hankittu mitään, kun laskun
loppusumma alkoi jo tässä vaiheessa hirvittää. Mutta kun saimme vaatteet
kotiin, täytyy sanoa, että olin tyytyväinen hankintoihin.
Mutta sitten niihin
tarjoamisiin. Suolaiseksi tarjottavaksi tein omenaista kinkkupiirakkaa Valionohjeella, jota olen tehnyt jo aiemminkin. Tällä kertaa tein
siitä toisen alkuperäisellä Valion ohjeella ja toisesta tein gluteenittoman.
Pohjan tein Gluteenitonta leivontaa-blogin
kinkkupiirakan ohjeella.
Täytteet laitoin alkuperäisen ohjeen mukaan. Gluteenittoman piirakan sekä pohjaan että täytteeseen
laitoin vain 2/3 ohjeiden aineksista, koska käytin pienempää irtopohjavuokaa.
Nämä piirakat tein jo kutsuja edeltävänä iltana ja säilytin ne vuoissa
jääkaapissa. Hetkeä ennen kutsuja laitoin ne vuoissa uuniin lämpenemään, ja
vasta sen jälkeen irrotin vuoasta tarjoilulautaselle. Ja gluteenittoman piirakan mausta ei edes olisi tiennyt, että se on gluteenitonta! Tämän piirakan lisäksi
tarjolla oli salaattia.
Makeaksi tarjottavaksi tein puolukka-vaniljakakun sekä
Kinuskikissan ohjeella vanilja-mansikkakakun. Jälkimmäisen tein
gluteenittomana siten, että tein pohjan brownies-kakun ohjeella
gluteenittomana. Laitoin siis vehnäjauhojen tilalta gluteenitonta semperin fin
mix hienoa jauhoseosta. Pistelin pohjaan reikiä haarukalla ja kostutin sen
maidolla, johon olin laittanut vaniljasokeria sekaan. Täytteen tein
Kinuskikissan ohjeen mukaisesti. Päälle tuoreita mansikoita siivuina ja kiille
päälle. En ollutkaan aikaisemmin kokeillut vaniljatankojen keittämistä – mikä
ihana vaniljan tuoksu siitä tuli keittiöön ja mikä maku kakkuun! No ei ihme,
että kun kutsut päättyivät, kakusta ei ollut enää mitään jäljellä.
Puolukka-vaniljakakun tein Valion ohjeella. Pohjaan tuli digestive-keksien lisäksi muutama
hapankorppu. Idea kakussa oli kiva, mutta maku ei ehkä kuitenkaan yhtä
täydellinen kuin mitä odotin. Hyvää se toki oli. Pinta valitettavasti hieman
epäonnistui, kun kiillettä laittaessani hyydytetty vaniljaosa hieman lähti
liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti