Uuden vuoden pizzojen leivontaa

Minun ei tule juuri koskaan leivottua pizzoja. En tiedä, miksi. Uuden vuoden aattona lasten toivomuksesta päätin pitkästä aikaa kokeilla taas pizzan leivontaa. Ja kyllä vain aikaa kului, mutta vaivannäkö kannatti.

Muistin leiponeeni kerran aiemmin Suolaa ja hunajaa -blogin ohjeella ja varsinkin sen tomaattikastike osoittautui silloin ihan huipuksi. Olin edellisellä kerralla käyttänyt durumvehnäjauhoja ja niin tein nytkin, kaksinkertaistaen ohjeen.

6 dl haaleaa vettä

1/2 tuorehiivaa

1 dl oliiviöljyä

1 rkl suolaa

1 rkl sokeria

noin 700-800g durum vehnäjauhoja

Veteen sekoitetaan ensin hiiva, suola, sokeri ja öljy. Jauhot lisätään vähitellen vaivaten. Taikinaa vaivataan noin 20 minuuttia, ja pitää välttää laittamasta liikaa jauhoja. Itse jätin taikinan aika pehmeäksi. Taikinan annetaan kohota liinan alla vähintään kaksi tuntia. Tästä annoksesta tuli yhteensä kuusi pitsaa. Paistoin pitsakivellä 250 asteessa reilun 10 minuuttia.

Samaisen blogin tomaattikastike on kertakaikkisen hyvää. Tein sitä taas aivan liian vähän. Parasta pizzaa tulee, kun tomaattikastiketta riittää reilusti jokaiselle pizzalle. Tämä annos riittää siinä tapauksessa vain kolmeen-neljään pizzaan.

1 pieni sipuli

kaksi valkosipulin kynttä

1 purkki kokonaisia säilyketomaatteja (Mutti tai San Marzano)

Kirsikkatomaatteja

Tomaattipyreetä 1,5 rkl

Kuivattua oreganoa ja basilikaa

Mustapippuria 

Suolaa

1/2 ruokalusikkaa sokeria

Noin 1dl vettä

Loraus balsamicoa

Oliiviöljyä kuullottamiseen ja lopuksi kastikkeeseen 1/4dl

Pilkottu sipuli ja valkosipulia kuullotetaan reilussa lorauksessa oliiviöljyä noin 10 minuuttia. Minä onnistuin hieman ruskistamaan niitä, muttei vaikuttanut makuun mitenkään. Sitten lisätään purkkitomaatit, kirsikkatomaatit pilkottuna, sokeri, yrtit, tomaattipyree, balsamico ja vesi. Seosta haudutellaan - kauan (en katsonut edes aikaa, mutta ehkä tunnin, kun pari kertaa vähän lisäsinkin vettä). Maustetaan vielä mustapippurilla ja suolalla ja lisätään oliiviöljy.

Kuumensin pizzakiven ensin uunissa. Pizzataikinan jaoin kuuteen osaan, taputtelin leivinpaperin päälle pyöreiksi pohjiksi, sitten päälle tomaattikastiketta ja täytteitä. Tein näitä "tavallisia" pizzoja miehelle ja lapsille, joten niihin piti laittaa kunnolla täytteitä: jauhelihaa, kinkkua, salamia jne. Itse halusin tällä kertaa ihanaa italialaistyyppistä pizzaa maltillisemmilla täytteillä ja tuli kertakaikkisen hyvää (siitä hetken päästä)!

Itselle ja esikoiselle tein gluteenitonta pizzaa Himoleipurin Paras gluteeniton pizzapohja -ohjeella. Tein ohjeen puolitoistakertaisena, jolloin siitä tuli kolme pyöreää pizzaa. 

3 3/4dl vettä

3/4 hiivaa

3 tl psylliumia

1,5 tl sokeria

3/4 tl suolaa

4,5 dl gluteenitonta Finmix hienoa jauhoseosta

3/4 dl oliiviöljyä

Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan hiiva, sokeri ja psyllium. Tämän seoksen annetaan turvota 5-10 minuuttia, niin että siitä tulee kunnon paksua hyytelöä. Lisätään suola ja puolet jauhoista ja vatkataan sähkövatkaimella noin 5minuuttia. Vaivataan loput jauhot käsin mukaan ja sen jälkeen vielä puolet oliiviöljystä. Taikina kaadetaan jauhotetulle pöydälle, jaetaan kolmeen osaan ja taputellaan pizzapohjiksi leivinpaperin päällä oliiviöljyä apuna käyttäen. Pohjien annetaan kohota leivinliinan alla noin puoli tuntia.

Sitten tähän omaan pizzaani, jonka tein aika lailla Himoleipurin ohjeen mukaisesti. Eli ensin pohjan päälle reilusti tuota ihanaa Suolaa ja hunajaa -blogin tomaattikastiketta. Sitten tomaattisiivuja ja mozzarellasiivuja (on mulla tuolla yhdessä reunassa pari salamiakin). Tähän yhteen pizzaan laitoin mozzarellaa (suolavedessä) melkein tuollaisen 125g pussukan ja oli kyllä hyvä määrä, ei yhtään liikaa! Lopuksi paistetaan 250-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia (taisi olla lähempänä 15 minuuttia ) ja paistoin ihan pellillä. Uunista ottamisen jälkeen päälle vielä tuoretta basilikaa, mun lempi tuoreyrttiä (tuoksuukin ihanalle). En ole varmaan ikinä syönyt yhtä hyvää itse tehtyä, gluteenitonta pizzaa.

Jos joskus vielä teen pizzaa, ehdottomasti tällaista!

Neiti yksvee:n juhlat

Nuorimmaisemme ensimmäiset synttärit pidettiin heinäkuun alussa - muutamaa päivää ennen varsinaista synttäripäivää lomamatkamme johdosta. Rakastan juhlien leipomusten suunnittelua ja usein tulee varattua jemmaan enemmän reseptejä, mitä lopulta tarvitsenkaan - saattaa nimittäin olla, että vaihdan mielipidettäni tarjottavista vielä ihan viime metreillä.

Broileripiirakkaa ja juustokierteitä

Itse leipomani suolaiset tarjoamukset jäivät tällä kertaa broileripiirakkaan ja juustokierteisiin, joista jälkimmäisistä kuvakin jäi ottamatta. Juustokierteet tein joka tapauksessa Cebicin keittiössä -blogin ohjeella. Aluksi täyte kuulosti ehkäpä liiankin mitättömältä, mutta voin sanoa, että juusto ja ruohosipuli antoivat erittäin hyvän maun juustokierteelle. Nämä saivat kehujakin!

Broileripiirakan ohje löytyi meilläkotona.fi -sivustolta. Ja tässä olikin taas sellainen ohje, millä tulee tehtyä piirakkaa useampaan kertaan, oli sen verran maistuvaa. Tein broileripiirakan gluteenittomana käyttäen jauhoina gluteenitonta finmix vaaleaa jauhoseosta, lisäksi korvasin margariinin laktoosittomalla voilla. Pakastepaprikan tilalta pilkoin täytteeseen yhden tuoreen paprikan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan - yksi parhaista suolaisista piirakoista ikinä!

Makeaa mahan täydeltä

Makeiksi juustokakuiksi tein sitruuna-suklaajuustokakkua sekä Kuningatar-hyydykekakkua. Sitruuna-suklaajuustokakun tein Makeaa murmelin täydeltä -blogin ohjeella. Tämäkin oli helppo muuttaa gluteenittomaksi käyttämällä mutakakkupohjassa vehnäjauhojen tilalta Semperin finmix vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta. Täytteessä käytin ihan Valion sitruunarahkaa, ja kakku onnistui sillä oikein hyvin. Tässä kakussa yhdistyivät kivasta makea ja hieman kirpeähkö sitruunan maku. Ensi kerralla voisin ehkä kokeilla päällysessä jotain makeampaa ohjetta, koska omaan makuuni kaakaokiille ei ehkä ollut tälle kakulle se paras mahdollinen. Koristeet itse tein ihan valkosuklaasta.

Toiseksi juustokakuksi tein Kuningatar-hyydykekakkua Tarun taikakakkujen ohjeella. Muutin ohjeen gluteenittomaksi siten, että käytin pohjaan Semperin kolakeksejä (vanilja) noin 185 grammaa, taisi mennä hieman reilu paketti. Lisäksi laitoin viisi kappaletta Semperin kaurakeksejä, missä oli suklaapisaroita. Täytteen tein täsmällisesti kyseisen blogin ohjeella. Päälle kotimaisia tuoreita mansikoita - mustikoita ei vielä ollut, joten niiden tilalta pensasmustikoita päälle. Aika hyvää tuli tästä!

Minäkin osasin tehdä vesimelonihain

Ja pitihän minunkin sitä kokeilla - nimittäin vesimelonihaita. Iltalehden sivuilta löytyi hyvät ohjeet, joita noudattamalla en minäkään voinut epäonnistua.

Täytekakku kruunaa juhlat

Yleensä lapset itse sanovat, millaisen täytekakun he haluavat juhliinsa. Tällä kertaa olikin vaikeaa, kun pienimmäinen ei osaa vielä sanoa, millaisen kakun hän haluaa. Aikaa meni netissä surffatessa ja ideoita hakiessa. Lopulta päädyin alla oleviin koristeisiin, mitkä tein sokerimassasta ja mansikkaakin piti hieman laittaa koristukseksi kakun päälle. Kakun täytteet oli helppo valita - olihan mansikkakausi parhaimmillaan, joten mansikkaa, kermaa ja vaniljarahkaa, siinä se! Meidän neiti yksi vee oli synttäreillään hymy huulilla liki koko ajan - kuinkas muutenkaan!

Lihapullia ja muita vauvanruokia

Olen jokaisen neljän lapseni vauva-aikana tavannut tehdä itse vauvansoseita. Ne ovat paitsi parempia maultaan kuin kaupasta ostettavat soseet, tulevat myös edullisemmaksi.

Aiemmin tein yleensä aina erikseen kasvissoseen, esimerkiksi keitin kattilassa perunaa, porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa, kukkakaalta, parsakaalta, omenaa - aina eri aineksia yhdistellen. Erikseen keitin esimerkiksi naudan jauhelihaa ja soseutin sen pieneen määrään keitinvettä, laitoin pienen määrän lihasosetta jääpalarasian lokeroihin, ja kun ne olivat jäätyneet, irrottelin ne pakastusrasiaan.

Nyt neljännen lapsen kohdalla olen kokeillut paljon uusia asioita. Olen esimerkiksi huomannut, että yksi parhaita mausteita vauvanruokiin on tuore, ruukussa myytävä basilika. Sitä, kun laittaa muutaman lehden keittymään yhdessä kasvisten ja lihan kanssa, niin saa aivan ihania soseita. Tykkään itsekin itsetehtyjen vauvansoseiden mausta.

Toinen asia, mitä päätin kokeilla, oli lihapullat. Meidän pikkuneiti oppi kymmenen kuukauden ikäisenä syömään sormiruokia - aiemmilla yrityskerroilla yksikään pala ei mennyt suuhun, vaan kaikki lattialle. Herkkua olivat perunanpalat - kertaruokailulla saattoi mennä jopa neljä pientä perunaa. Yksi päivä, kun olin tekemässä muulle perheelle lihapullia, ajattelin, että miksipä en kokeilisi tehdä pikkuneidillekin lihapullia.

Normaalisti sekoitin korppujauhot veteen, lisäsin siihen jauhelihan, soseutetun sipulin (soseutan yleensä aina sauvasekoittimella sipulin pieneen vesitilkkaan lihapullia varten, niin niihin ei tule isoja sipulinpaloja, joita lapset haluavat kaiveltavan pois lihapullista), kananmunat, mausteeksi paprikaa. Sitten otin ennen suolan ja jauhelihamausteen lisäämistä pikkuneidille erilleen lihapullataikinaa, johon sekoitin vielä pieneen vesitilkkaan soseutettua basilikaa.

Lihapullista tuli oikein hyviä, pikkuneiti söi pari, ja loput laitoin pakastimeen. Nyt niitä saa ottaa aina yhden tai kaksi ruokakertaa kohden.

P.S. Se ongelma näissä itsetehdyissä vauvansoseissa on, että lapsi ei välttämättä halua enää niiden jälkeen syödä valmissoseita, vaan aina pitäisi olla itsetehtyä. Reissuilla itsetehdyt soseet ja ruuat ovat hankalia huonon säilyvyyden vuoksi. Onneksi meillä ei pikkuneidin osalta käynyt näin, vaan pikkuneiti suostuu syömään valmissoseitakin, vaikkakaan ei ehkä ihan yhtä suuria määriä.