maanantai 11. elokuuta 2014

Lihapullia ja muita vauvanruokia

Olen jokaisen neljän lapseni vauva-aikana tavannut tehdä itse vauvansoseita. Ne ovat paitsi parempia maultaan kuin kaupasta ostettavat soseet, tulevat myös edullisemmaksi.

Aiemmin tein yleensä aina erikseen kasvissoseen, esimerkiksi keitin kattilassa perunaa, porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa, kukkakaalta, parsakaalta, omenaa - aina eri aineksia yhdistellen. Erikseen keitin esimerkiksi naudan jauhelihaa ja soseutin sen pieneen määrään keitinvettä, laitoin pienen määrän lihasosetta jääpalarasian lokeroihin, ja kun ne olivat jäätyneet, irrottelin ne pakastusrasiaan.

Nyt neljännen lapsen kohdalla olen kokeillut paljon uusia asioita. Olen esimerkiksi huomannut, että yksi parhaita mausteita vauvanruokiin on tuore, ruukussa myytävä basilika. Sitä, kun laittaa muutaman lehden keittymään yhdessä kasvisten ja lihan kanssa, niin saa aivan ihania soseita. Tykkään itsekin itsetehtyjen vauvansoseiden mausta.

Toinen asia, mitä päätin kokeilla, oli lihapullat. Meidän pikkuneiti oppi kymmenen kuukauden ikäisenä syömään sormiruokia - aiemmilla yrityskerroilla yksikään pala ei mennyt suuhun, vaan kaikki lattialle. Herkkua olivat perunanpalat - kertaruokailulla saattoi mennä jopa neljä pientä perunaa. Yksi päivä, kun olin tekemässä muulle perheelle lihapullia, ajattelin, että miksipä en kokeilisi tehdä pikkuneidillekin lihapullia.

Normaalisti sekoitin korppujauhot veteen, lisäsin siihen jauhelihan, soseutetun sipulin (soseutan yleensä aina sauvasekoittimella sipulin pieneen vesitilkkaan lihapullia varten, niin niihin ei tule isoja sipulinpaloja, joita lapset haluavat kaiveltavan pois lihapullista), kananmunat, mausteeksi paprikaa. Sitten otin ennen suolan ja jauhelihamausteen lisäämistä pikkuneidille erilleen lihapullataikinaa, johon sekoitin vielä pieneen vesitilkkaan soseutettua basilikaa.



Lihapullista tuli oikein hyviä, pikkuneiti söi pari, ja loput laitoin pakastimeen. Nyt niitä saa ottaa aina yhden tai kaksi ruokakertaa kohden.

P.S. Se ongelma näissä itsetehdyissä vauvansoseissa on, että lapsi ei välttämättä halua enää niiden jälkeen syödä valmissoseita, vaan aina pitäisi olla itsetehtyä. Reissuilla itsetehdyt soseet ja ruuat ovat hankalia huonon säilyvyyden vuoksi. Onneksi meillä ei pikkuneidin osalta käynyt näin, vaan pikkuneiti suostuu syömään valmissoseitakin, vaikkakaan ei ehkä ihan yhtä suuria määriä.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kakkua vai jätskiä kaverisynttäreille?

Kaverisynttärit - ne synttärit, jotka eivät leivonnallisesti kauheasti rassaa, mutta ison poikaköörin viihdyttäminen vaatii aina hieman miettimistä.

Päätin jo aikaisessa vaiheessa, että nyt en tee esikoisen 7v-kaverisynttäreille ainakaan jäätelökakkua. Edellisenä vuonna kuumalla kesähelteellä tekemäni jäätelökakku suli ja valui rumannäköiseksi, ennen kuin kukaan vieraista oli sitä maistanutkaan. Ajattelin, että tällä kertaa saa jätskit, sipsit, keksit ja karkit riittää. Lapseni oli asiasta samaa mieltä.

Heinäkuussa synttäreitään viettävän pojan synttäreille kutsut oltiin laitettu jo toukokuun lopussa. Nyt saatiin viimeiseen asti jännittää, muistavatko kaverit koko synttäreitä enää heinäkuussa. Moni onneksi muisti ja saatiin synttärijuhlat :). Synttäreiden teema oli valikoitunut jo kutsua laitettaessa ja silloin laitettiin Leonardo-kilpparin kuva kutsuun.

Teeman mukaisia lautasia, mukeja, lautasliinoja ja tikkareita löytyi Ullanunelma-nettikaupasta.

Synttäripäivän aamuna sain vielä päähäni, että kyllä se kakku pitää sittenkin olla. Tein kaksi kääretorttupohjaa, hommasin mansikoita pari rasiaa ja kermaa. Tuollainen pikakakusta tuli.




Leikkasin kääretorttulevystä neliön muotoisia paloja ihan vapaalla kädellä. Tuohon taisi tulla yhteensä 6-7 eri kokoista palaa. Kostutin kakun maidolla, johon olin laittanut vaniljasokeria. Soseutin mansikoista osan ja sekoitin pilkotut mansikat soseeseen. Täytteeseen tulevan kerman joukkoon laitoin yhden vaniljarahkapurkin. Sitten vain tein pursotuksen kermalla - oli sen verran kiire, että pursotuksesta tuli hieman hutaistun näköinen. Pienen määrän kermaa värjäsin elintarvikevärillä vihreäksi, ja tein pursotuksen sillä noihin neljä kulmaa. Sitten tein sokerimassasta muutaman kukkasen ja lopuksi vieä tikkari pystyyn keskelle kakkua.

Sen tiesin, että päivänsankari ei kakkua tule syömään, mutta arvaa, moniko kaverisynttäreillä söi täytekakkua? - Aivan oikein, yksi vieraista söi. Muille riitti jätskiannokset ja muut herkut.


Meillä kaverisynttärit kestivät kaksi tuntia. Olimme etukäteen miettineet joitakin ohjelmanumeroita synttäreille. Ensimmäiseksi oli tarkoitus avata lahjat pullonpyörityksen avulla. Sankari oli kuitenkin niin innokas, että oli kurkistanut lähes jokaiseen lahjapussiin, ennen kuin oli ehditty leikki aloittaa. Päätimme kuitenkin toteuttaa pullonpyörityksen, että kaikki vieraatkin näkevät, mitä sankari sai lahjaksi.

Leikki tai ohjelmanumero, mitä voin suositella, on aarteenetsintä valokuvasuunnistuksena. Meillä sankari yhdessä vieraiden kanssa etsivät kahdeksan henkilön lössinä paikkoja. Olimme ottaneet ennen synttäreitä kymmenen kuvaa pihapiiristämme - alla yksi esimerkkinä.

Pojille annettiin aluksi yksi kuva. Kuvan paikassa oli sitten seuraava vihje tai jokin pieni yllätys. Yhdessä vihjepaikassa oli esimerkiksi vain pikkupussit kaikille. Tässä leikissä meni kivasti aikaa, kun pojat etsivät kuvan mukaisia vihjepaikkoja.

Toiseksi lapset saivat pudotella kolikoita vesiämpärissä olevaan lasipurkkiin, osumista sai palkinnoksi karkkia.


Kolmanneksi ohjelmanumerona oli vesi-ilmapallojen heittelyä kohti kohdetta, jona oli Silppuri, kilpparien "vihollinen".



Suurin hitti taisi olla kuitenkin trampoliini, joka jaksoi kiinnostaa koko kaverisynttäreiden ajan. Näistä kaverisynttäreistä jäikin oikein hyvä mieli itselle. Mielessä hieman kummitteli edellisvuoden kaverisynttärit, jolloin mikään valmiiksi suunniteltu ohjelma ei tuntunut innostavan lapsia, ja juhlat olivat yhtä hullunmyllyä. Hallittu ohjelma on ainakin villin pojan kaverisynttäreille hyvä valinta!

lauantai 9. elokuuta 2014

5v-synttäreiden viettoa kilpparityyliin

Neljästä lapsestamme kolme on syntynyt kesällä. Kesäkuussa vietimme kakkosemme 5v-synttäreitä.

Täytekakku aiheuttaa aina eniten päänvaivaa, kun pitää kuunnella synttärisankarin toiveita. Kakkosemme on innokas kilpparifani ja toivoikin synttärikakkuunsa suosikkiaan punanaamioista Rafaello-kilpparia. Tällainen tuli täytekakusta.

Täytekakkupohjan tein, kuten yleensäkin aina, Marin kyökin kakkupohjan ohjeella. Täytteen tein Yhteishyvän Mehevän appelsiinikakun täytteen ohjetta soveltaen siten, että laitoin puoliksi appelsiini- ja puoliksi mangotuorejuustoa.

Kermasta on osa värjätty vihreällä elintarvikevärillä ja suklaanvärinen kerma on tehty sulattamalla suklaa edellisenä iltana kermaan ja vatkaamalla se seuraavana päivänä. Pursotukseen olen ottanut mallia KakkuKatrilta. Tämän pursotuksen tekeminen on hidasta, mutta lopputulos yleensä aina niin palkitsevaa. Kakun pinnalle olen ripotellut vihreitä nomparelleja.

Hahmon tekemiseen hyödynsin erilaisia kuvia Rafaellosta, joten se on enimmäkseen oman pääni tuotetta. Hahmo on tehty sokerimassasta. Sankari oli kakkuun tyytyväinen, samoin kakun mausta tuli erinomainen.

Täytekakun lisäksi tarjolla oli lakritsi-mokkapalakakkua, seeprakakkua, leipäjuustosalaattia ja tonnikalaquichea. 


Lakritsi-mokkapalakakun olin tehnyt jo aiemmin pakasteeseen Yhteishyvän ohjeella. Maku oli kiva, mutta kakku oli ehkä näin paksuksi hieman kuivakas.

Leipäjuustosalaatin ja mansikkakastikkeen tein niinikään Yhteishyvän ohjeella. Tämä oli ehkä yksi parhaimmista salaateista, mitä olen koskaan syönyt. Kun raaka-aineina ovat tuoreet mansikat, leipäjuusto, viinirypäleet ja marinoitu punasipuli, niin eipä tuota tarvitse ihmetelläkään.

Seeprakakun tein Kinuskikissan uuden "Kinuskikissan helpot suosikit" -kirjan ohjeella. Tämä kakku oli todellakin suussasulavaa, vaikka kakun teon loppuvaiheessa huomasinkin, että olin ehkä ollut liian hidas täytettä kaataessani, kun täyte alkoi jo hyytyä, ennen kuin olin saanut kaiken täytteen kaadettua kakkuun. Kiva idea ohjeessa kuitenkin!

 Tonnikalaquichen tein Kinuskikissan ohjeella. Tätä tulee tehtyä varmasti toistekin, niin hyvää se oli.