maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kroatian lämmössä heinäkuussa



Mietimme jo edelliskesänä ystäväperheen kanssa yhteistä ulkomaan matkaa tälle kesälle - kaksi vuotta sitten kun olimme heidän kanssaan Tanskassa. Vasta tänä keväänä aloimme matkan suunnittelun toden teolla. Kohdemaa löytyi lopulta aika helposti, Kroatia.

Itse tykkään valita matkakohteeksi aina sellaisen paikan, missä en ole vielä käynyt. Olin lukenut netistä lapsiperheen blogin matkasta Kroatiaan ja Kroatia alkoi kovasti kiinnostaa. Dubrovnikissa olimme mieheni kanssa kerran käyneet päiväreissulla, kun olimme Montenegrossa häämatkalla 11 vuotta sitten. Kiitos blogin, aloimme katsella majoitusta Split – Trogir alueelta.

Majapaikka täysosuma!

Sopivan majoituksen 11-henkiselle seurueellemme löysimme HomeAwayn kautta. Varaamamme talo  osoittautui loistavammaksi majapaikaksi, kuin ehkä ennakkoon osasimme kuvitella. Talossa oli ikään kuin kaksi asuntoa kahdessa kerroksessa. Molemmissa oli omat keittiöt, vessa-suihkuhuoneet, pyykinpesukoneet, astianpesukoneet, kiva ulkoterassi alakerrassa ja lastenkin pystyi antaa olla yksin pihalla, kun lähimpään tiehen oli kuitenkin pieni matka. Ilmastoinnin ansiosta myös nukuttua sai hyvin. Puutarhassa kasvoi muun muassa viinirypäleitä, viikunoita sekä laventelia.









Lapsille kiinnostava, hassu selkkaus sattui heti ensimmäisenä päivänä, kun lähistöltä karanneet vuohet ”tipahtivat” talon yläpuolella sijaitsevalta tieltä puutarhaamme, eivätkä enää päässeet betoniaitaa pitkin nousemaan tielle. 





Meren rantaan oli pieni kävelymatka. Uimatossut olimme ostaneet koko perheelle mukaan jo Suomesta, mutta niitä olisi löytynyt toriltakin Trogirista. Uimatossut tulivat tarpeeseen, kun kaikki uimarannat olivat kivikkoisia ja merisiiliä oli paikoin runsaastikin. Niistä seikkailijapoikamme oli hyvin kiinnostunut. 






Majoituspaikkamme sijaitsi erinomaisessa paikassa, sillä suhteellisen lyhyen ajomatkan päässä oli monia nähtävyyksiä. Tällaisia olivat muun muassa Krkan kansallispuisto, Splitin vanha kaupunki, Trogirin vanha kaupunki, Klisin linnoitus ja Solinin salona. Erityisen lämpimästi voin näistä kohteista suositella Trogirin vanhaa kaupunkia, missä kävimme peräti kahtena iltana, lisäksi Krkan kansallispuisto oli alkuun suurelle tuntuneesta pääsymaksusta huolimatta unohtumaton. Klisin linnoitusta ei isommin mainostettu matkaoppaissa, mutta mieheni Kroatiassa asuvan entisen luokkakaverin suosituksesta päädyimme vierailemaan siellä. Ja vaikka kohde ei turvallisuudeltaan ole ehkä kaikkein helpoin lapsiperheen vierailukohde, se oli upea!





Olimme vuokranneet perheellemme auton jo Suomesta käsin valmiiksi. Auton vuokraus oli suhteessa aika kallis osa matkaamme, mutta toisaalta auto mahdollisti liikkumisen eri kohteisiin, missä halusimme vierailla.

Lämmintä ja herkullista ruokaa

Lämpötila Kroatiassa oli heinäkuun alussa suomalaiseen ilmastoon tottuneelle melkeinpä turhankin kuuma, tämän toki tiesimme jo etukäteen. Suojakertoimeltaan 50 olevaa aurinkovoidetta kului loman aikana useampi tuubi, kun sitä sai laittaa mennen, tullen ja palatessa. Pieniltä auringonpolttamilta ei siltikään vältytty. Pyrimme ajoittamaan liikkumisemme lähinna ilta-aikoihin, kun keskellä päivää auringon porotuksessa oli vähän turhan tukalaa. Vesipulloja oli aina useampi matkassa, mutta siltikin se tahtoi päästä loppumaan, kun nestettä tarvitsi jatkuvasti.

Ruoka Kroatiassa oli erinomaista. Lapsille löytyi ravintolasta kuin ravintolasta sopivaa ruokaa, koska esimerkiksi spagetti bolognesea myytiin kaikkialla. Lisäksi maustetusta jauhelihasta valmistetusta ćevapčići:stä kera ranskalaisten tuli meidän lasten lempiruoka. Itse suosittelen maistamaan myös gnocchien kera tarjottavaa pašticadaa, mikä on viinissä haudutettua naudanlihaa. Lapset ihastuivat myös pelkistettyyn Margarita-pitsaan, missä on tomaattikastiketta ja juustoa – itse olen tykännyt siitä aina. Talollemme ostimme hedelmät toreilta ja leivät leipomosta, koska nämä sijaitsivat lyhyen kävelymatkan päässä taloltamme.







  
Historian havinaa

Trogirin vanhakaupunki sijaitsi muutaman kilometrin päässä majapaikastamme, mantereen ja Ciovon saaren välissä pienellä saarella. Trogir on 1800 vuotta vanha kaupunki, minkä historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Vierailimme Trogirin saarella Kamerlengon vanhassa linnoituksessa. Viimeisenä iltana osuimme Trogirissa katsomaan nuorten taitureiden upeaa ulkoilmaesitystä. Vanhan kaupungin kapeilla kaduilla oli miellyttävää ja viileää käveleskellä sekä katedraalin kiviaitojen päällä oli kiva syödä myös pikaruokapaikasta ostettua pizzaa.
















Korkealla kallioharjanteella sijaitseva Klisin linnoitus on mahtava keskiaikainen puolustuslinnoitus, jolla on ollut merkittävä rooli Dalmatian historiassa. Linnoitus tunnetaan myös Game of Thrones –televisiosarjan kuvauspaikkana. Klisin linnoitus ei vierailupaikkana ole mikään turistirysä, ja nytkin siellä käydessämme oli hyvin hiljaista. Siellä oli lisäksemme vain muutama muu matkailija. Linnoitukselta oli upeat näkymät muun muassa Splitiin, lapsille riitti jännittäviä paikkoja kulkea.










Vesiputouksia ja luonnon ihmeitä

Krkan kansallispuisto oli kävijöiden määrässä vertaansa vailla. Lozovacista pääsi ainoastaan linja-autolla perille puistoon. Krka-joella oli useita vesiputouksia ihailtavana. Päätimme vierailla myös Visovacin saarella, jonne mentiin veneellä. Tähän tuli ostaa erillinen pääsylippu. Koska meitä oli 11 hengen seurue, meitä varten oli ihan oma vene.Saarella sijaitsi muun muassa fransiskaaniluostari ja siellä sai ihailla myös vapaana kulkevia riikonkukkoja ja niiden poikasia. 

Krkan kansallispuistossa kulki parin kilometrin mittainen luontopolku, minkä varrella oli useampia pienempiä vesiputouksia, kirkkaista vesistä oli helppo nähdä satoja kaloja, joita ainakin meidän lapset tarkkailivat välillä mahalleen heittäytyen polkun varrelta. 

Paras hetki koitti, kun pääsimme kohtaan, missä sai mennä uimaan. Kiviä oli suuria ja vielä suurempia, samoin puiden kantoja, mutta niiden yli könyten, pääsi veteen. Lisäksi rannikkokannikoiden yli kiipeillessä lapset löysivät ”luonnon hierontalaitteita”, mistä vesi syöksyi alas. Täältä ei olisi haluttu lähteä poiskaan. ”Tullaan tänne uudelleen”, kuului monta kertaa.





























Kaupunkielämää

Splitin suurkaupungissa kävimme Marjanin niemimaalla uimassa paikassa, missä oli todella suuria kiviä, jotka pistivät uimatossujenkin läpi jalanpohjiin. Mutta uinti virkisti muuten hikisiä ihmisiä. Sen jälkeen etsiskelimme noin tunnin Splitistä parkkipaikkaa, ja lopulta sellainen löytyi. Kävimme Diocletianuksen palatsissa tutkimassa pohjakerrosta, missä huomasi edelleen hajun siitä, että ne olivat vielä viime vuosiin saakka toimineet kaupungin viemäreinä. Kellotorniin emme jaksaneet lähteä kapuamaan. Palatsin alueelle lapsia kiinnostivat legioonalaisiksi pukeutuneet hahmot.










Yhtenä iltana kävimme myös Sibenikissä. Sibenikin meriakvaario oli meille hienoinen pettymys, koska oli kooltaan hyvinkin pieni ja paikassa ei ollut minkäänlaista ilmastointia. Ja muuten niin asiakaspalveluhenkisessä Kroatiassa tässä paikassa lippujenmyyjä suorastaan vain makasi tuolillaan. Silti voi todeta, että lapset katselivat kiinnostuneita muun muassa mustekalaa, krokotiiliä ja muita erikoisia eläimiä, joita ei yleensä näe. Sibenikissä vierailimme myös vanhassa katolisessa Pyhän Jaakobin katedraalissa. Katedraali kuuluu myöskin Unescon maailman perintökohteisiin.












Kokonaisuutena matka Kroatiaan oli huikea! Ainoa, mistä voi suuremmin valittaa, oli matkan pituus. Tuolla olisi viihtynyt kauemminkin.

P.S. Pahoitteluni, että osa kuvista on poikittain, mutta yrityksistä huolimatta en saanut niitä käännettyä oikeinpäin.





 








perjantai 6. tammikuuta 2017

Ruokaa karitsasta

En lapsuudessani syönyt koskaan lampaan lihaa, ehkä aikuisenakin oli pieni epäluulo lampaan lihaa kohtaan, mutta kun pari kertaa olin sitä ravintolassa syönyt, heräsi syksyllä 2015 mielenkiinto kokeilla valmistaa jotakin karitsasta, kun Reko-ringin kautta aukesi mahdollisuus ostaa karitsaan lihaa suoraan tilalta. Tähän päivään mennessä on siis tullut kokeiltua muutamaa ruokalajia karitsan lihasta - voin sanoa, että kaikesta on tullut syömäkelpoista, mutta ne huippuelämykset olen kokenut moussakan ja nyhtölampaan kohdalla. Ruuanlaitossa käyttämäni karitsanliha on peräisin Lakeuden Higland -tilalta Luopajärveltä.

Tänään päätin valmistaa toista kertaa moussakaa. Moussaka on sellainen ruoka, että sitä ei voi tehdä työpäivän jälkeen, vaan mieluummin sellaisena päivänä, kun ruuanlaittoon on ruhtinaallisesti aikaa. Edellisellä kerrqalla tein moussakaa Kananpoikien Bistro -blogin ohjeella. Vaikka moussakasta edelliselläkin kerralla tuli herkullista, satun olla vain sen verran vaihtelunhaluinen, että tällä kertaa päätin tehdä sitä hieman tuosta poikkeavalla ohjeella, joka löytyi Pastanjauhantaa -blogista. Hieman sovelsin tätä ohjetta lisäämällä muun muassa perunaa, tarkentamalla joidenkin ainesosien määriä sekä laittamalla ainekset hieman eri järjestyksessä uunivuokaan.



Moussaka

1 munakoiso
suolaa

oliiviöljyä paistamiseen
5 pienehköä perunaa

Jauhelihakastike:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
500 g karitsanjauhelihaa
1 purkki tomaattimurskaa
n. 1 dl valkoviiniä
1 kanelitanko
oreganoa
suolaa

Bechamel-kastike:
1/2 l täysmaitoa
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
70g parmesaaniraastetta
1 muna

Alkuperäisen ohjeen mukaisesti aloitin jauhelihakastikkeesta. Pilkoin sipulin ja valkosipulin ja ruskistin niitä oliiviöljyssä, sitten lisäsin karitsan jauhelihan ja annoin kypsyä hyvän aikaa, niin että lähes kaikki neste katosi pannulta. Sitten lisäsin purkin tomaattimurskaa sekä noin puolet valkoviinistä, kanelitangon sekä summamutikassa oreganoa ja suolaa. Näiden annoin sitten miedolla lämmöllä kypsyä varmaan liki tunnin, valkoviiniä lisäsin pariin otteeseen myöhemmin, samoin oreganoa ja suolaa maun mukaan.

Kastikkeen kypsyessä leikkasin munakoisin pitkittäissuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja laitoin ne leivinpaperin päälle sekä ripottelin päälle hieman suolaa (= munakoisojen itkettäminen). Kuorin perunat sekä siivutin ne ohuiksi siivuiksi.

Bechamel-kastiketta varten laitoin kattilaan voin, ja kun se oli sulanut, lisäsin sinne vehnäjauhot sekä annoin niiden ruskistua hieman lastalla sekoittaen. Kuumensin maidon kattilassa, sekä lisäsin sen parissa erässä koko ajan sekoittaen kattilaan. Lisäsin sinne ripauksen suolaa sekä mustapippuria myllystä ja pussillisen parmesaaniraastetta. Kun kastike oli paksuuntunut ja kiehahtanut, nostin sen levyltä ja lisäsin haarukalla lasissa rikki vatkatun kananmunan.

Seuraavaksi paistoin munakoisoja hetken aikaa pienessä määrässä oliiviöljyä paistinpannulla molemmin puolin sekä nostin ne talouspaperin päälle lautaselle odottamaan.

Seuraavaksi voitelin uunivuoan oliiviöljyllä, laitoin pohjimmaiseksi hieman jauhelihakastiketta, sitten yhden kerroksen munakoisoviipaleita, niiden päälle ripottelin suolaa, sitten kerroksen perunaviipaleita sekä niiden päälle hieman taas jauhelihakastiketta. Tämän jälkeen laitoin loput munakoisoviipaleet, taas hieman suolaa ja loput perunaviipaleet. Sitten loput jauhelihakastikkeesta päälle sekä päällimmäiseksi bechamel-kastikkeen. Sitten vuoka uuniin 180 asteeseen noin 50 minuutiksi. Puolivälissä laitoin leivinpaperin uunivuoan päälle suojaksi. Uunista nostamisen jälkeen annoin moussakan vetäytyä hieman ennen kuin söimme.

Kovin kummoisia salaattiaineksia meillä ei tällä kertaa jääkaapissa ollut, joten söimme moussakan seurana kurkkua, tomaattia ja paprikaa kuutioina. Täytyy sanoa, että tällä kertaa moussaka oli ehkä vieläkin parempaa kuin edellisellä kerralla. Lapset hieman ihmettelivät munakoison reunapaloja, ja ajattelinkin, että pitääkö ensi kerralla poistaa reunat kokonaan, niin kukaan ei ehkä huomaakaan, että on jostakin erikoisemmasta ruuasta kyse. Moussakan rakenteesta tulee hyvinkin mieleen lasagne, niinpä lapset halusivat laittaa ketsuppia päälle.



tiistai 3. tammikuuta 2017

Uudenvuodenaaton kokkailuja



Olimme joulun tänä vuonna pois kotoa, joten joulu meni täysin ilman kokkailuja. Uuteen vuoteen taas ei ollut minkäännäköisiä suunnitelmia muuta kuin kotona oleskelua. Nyt olisi siis aika tehdä jotakin huippuhyvää.

 

Aktiivisena ruokablogien seuraajana niin Facebookissa kuin Instagramissa osui silmääni Sweet food o’mine –ruokablogin päivitys itämaisista herkuista uudeksi vuodeksi. Uudenvuodenaattopäivänä meinasi tulla kiire, kun ruoka-ainesten ostamisen jälkeen huomasin, että lihojenhan pitää olla marinadissa vähintään neljä tuntia. Lisäksi jouduin tyytymään normaaleihin broilerifileisin, kun kaupasta ei muuta löytynyt. Sumakkia en yrittänyt etsiäkään. Shish taouk & fattoush-tortillasalaatti ei ollut ihan perinteinen ruoka meillä, itämainen mauste toi siihen oman säväyksensä. Meillä lapsista kaikki uskalsivat maistaa kanaa, yksi söi niitä useamman vartaallisen. Fattoush-tortillasalaatti kera kastikkeen oli herkullista, seuraavaan päivään ei tortillanpaloja kuitenkaan kannata jättää.



Kun perheessä on neljä lasta, aina pitää varautua siihen, että pöydässä on jotain tuttua ja turvallista. Vaikka laitan mitä erilaisempia ruokia ja usein, pizzaa minun tulee tehtyä todella harvoin. Pizzakiveänikin olen testannut vain muutaman kerran. Nyt päätin testata sitäkin. Päätin kokeilla hieman erityyppisellä pohjataikinalla pizzan tekemistä ja herkulliselta kuulostava ohje löytyikin Suolaa ja hunajaa –blogista. Tein yhden annoksen tuolla ohjeella, jauhoina käytin durum-vehnäjauhoja, kun en muita tähän hätään löytänyt.

Tein myös tomaattikastikkeen itse kyseisen blogin ohjeella, ja se on ehkä juuri se, mikä pizzoistani on aikaisemmin jäänyt puuttumaan – se jokin. Laitoin niin tuoreita kirsikkatomaatteja kuin purkkitomaatteja ja keitin kauan – ja vielä kerran kauan. Reilun tunnin ainakin. Aivan mielettömän herkullista tuli!

Täytteiksi pizzaan laitettiin nyt lasten mieleen porsaan jauhelihaa (Teuvalta Juha Lehdon sikatilalta ostettua Reko-ringin kautta), kinkkusuikaleita ja juustoa –osaan ananastakin – ohjeessa pyydettiin laittamaan maltillisesti täytteitä, mutta en kaiketi osannut. Ja lopputulos – en voi muuta sanoa, kuin että parasta pizzaa, mitä itse olen ikinä tehnyt. Tätä ohjetta tulee käytettyä toistekin. - Ja tarjolle tietysti rinnalle tuoretta ananasta - aina kun vain voi.


Vaikka tiesin, että suolaisten leipomiseen kuluisi aikaa paljon, olin hankkinut kaupasta myös ainekset Suklaiseen banoffee-piirakkaan. Ohje löytyy Sari ja Patrik Spåran uusimmasta kirjasta Superherkut – syntisen hyvää. Voin lämpimästi suositella niin tätä kuin muitakin kyseisten blogistien kirjoja. Ohjeen saadaksesi ei siis auta kuin ostaa kyseinen kirja. Kakku oli kokonaisuudessaan aika yksinkertainen tehdä, hyydytysajat pystyi hyvin käyttämään muiden herkkujen valmisteluun. Valmista karamellisoitua kondensoitua maitoakin löytyi onneksi paikallisesta S-marketista. Lopputulos oli kertakaikkiaan taivaallisen hyvää – ja tätä söivät lapsetkin!


Lopputuloksesta ei voi todeta muuta, kuin että voisiko olla parempaa!


   Iloista alkanutta vuotta itse kullekin! 

Herkullisia kokkaushetkiä teille ja meille!

 

tiistai 10. toukokuuta 2016

Noshin kevät 2016

Ei syksyä, ei kevättä ilman Nosh-kutsuja. Noshin laadukkaita, luomupuuvillaisia naisten- ja lastenvaatteita kävi kotonamme esittelemässä tuttuun tapaan Lähdesmäen Auri Seinäjoelta. Noshin tarinaan ja vaatteisiin voi tutustua osoitteessa http://nosh.fi/. Naistenvaatemallisto oli tällä kertaa todella mieleeni, oli vaikea valita, mitä itselle valitsee. Mutta tykästyin toden teolla musta-vaniljaan Suvi-mekkoon, jota on tullut ostamisen jälkeen käytettyä niin juhlassa kuin arjessa. Ihastuin myös juhlamekkoon, jonka aion laittaa päälleni ensi kerran eräisiin häihin. Siksi en siitä vielä paljasta kuvaa.


Tytöille olin päättänyt jo aikaa sitten tilata puuterinväriset nuoli-hupparit. Noshin vaatteiden pehmeä materiaali jaksaa yllättää pehmeydellään uudelleen ja uudelleen. Huppareista otin tytöille kokoa suuremmat koot, niin sopivat päälle pidempään. Huppareiden alle kävi oivasti Nuoli-teepparit.
 




Pojille löytyi taas kivat pyöräkuvioiset t-paidat. Riitaa meinasi tulla vain siitä, kun toinen poika halusi, että heillä on erilaiset paidat, ja molemmat pojat halusivat kuitenkin samanlaiset paidat. Onneksi sopuun päästiin, ja molemmille pojille saatiin kivat paidat.




Ja kutsuthan eivät ole mitään ilman tarjottavia. Makean tarjottavan reseptin etsintä lähti käyntiin siitä, että kun pakastimessa on vadelmia jos kuinka, mitä kakkua voisin tehdä vadelmista. Ihan goolaamalla löysin näin "vaatimattomasta" osoitteesta kuin http://ruoka.fi/reseptit/vadelmakakku Vadelmakakun ohjeen, joka lienee joskus julkaistu Seurassa. Tein tämän gluteenittomana muuttamalla vain vehnäjauhot gluteenittomiksi jauhoiksi. Aika hyvää tulikin, vaikka itse sanonkin.


Toiseksi makeaksi kakuksi tein Suklaamoussekakkua, joka näkyy etualalla alla olevassa kuvassa. Sen ohje löytyi Talven maku-kirjasta ja tämä kakku onkin aika helppotekoinen ja se käy helposti gluteenittomallekin, kunhan huolehtii,ettei aineksissa ole gluteenia. Tämä kakku taisi olla kutsuvieraiden suosikki.


Talven Maku -kirjasta löysin myös aivan ihanan herkullisen kylmäsavulohipiirakan ohjeen. Ostin muuten Talven maku-kirjan silloin heti, kun se ilmestyi, kun olin entuudestaan jo ihastunut Sari Spåran kirjaan Meren maku. Ah, mitä herkkuja! Sari Spåran blogi Sweet food o'Mine löytyy muuten osoitteesta http://www.sweetfoodomine.com/, sieltä löytyy myös paljon herkullisia reseptejä.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Triplasynttäreiden viettoa Ninjago-tyyliin



Taas oli se aika vuodesta, kun oli aika viettää lastemme syntymäpäiväjuhlia. Yleensä olemme viettäneet heinäkuussa vain esikoispoikamme ja vanhemman tyttäremme synttäreitä, kun heillä on syntymäpäivä neljän päivän sisään, mutta tänä vuonna juhlimme samaan aikaan myös kesäkuussa syntyneen nuoremman poikamme 6v-synttäreitä, kun olimme hänen synttäreidensä aikaan reissussa.

Täytekakun teema tuli hetkeäkään miettimättä lasten suusta: Ninjago-kakku. Tälle äidille kun Ninjat eivät ole kovin tuttuja, piti oikein netistä katsella, että minkäs näköisiä ne ovatkaan. Ja yhtenä yönä sain idean kakusta. Tein hahmot jo pari päivää etukäteen valmiiksi sokerimassasta, ettei niitä tarvitsisi sitten kiireessä tehdä.
 



Tällä kertaa oli tulossa paljon enemmän vieraita kuin normaalisti lastemme synttäreille (huom! yhden lapsen kummit lisää), joten päätin, että teen täytekakkupohjan kääretorttupohjista. Tein kolme kääretorttupohjaa jo äidiltä oppimallani ohjeella: lasi munia, lasi sokeria, lasi jauhoja (puolet vehnä- ja puolet perunajauhoja) sekä teelusikallinen leivinjauhetta. Leikkasin pohjat alustalle sopivaksi (neljä kerrosta, joista yksi palasista) ja kostutin ne maito-vaniljasokeriseoksella. 

Haimme samana päivänä kauhajokiselta Kukkasmäen marjatilalta (http://www.kukkasmaenmarjatila.fi/) tuoreita mansikoita, joten niiden ympärille piti rakentaa täytekerrokset. Otin ideaa täytteeseen Seuran ohjeesta siten, että täytteeseen laitoin 2,5 prk Valion valkosuklaa-limerahkaa, reilun ruokalusikallisen lemon curdia sekä 2 x 2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sitten vain mansikat viipaleiksi, ja jokaiseen väliin laitoin ensin kerroksen mansikkaviipaleita ja lisäksi täyteseosta.

Kuorrutuksessa halusin taas testata jotain uutta, ja Kinuskikissan sivuilta löytyi kivoja pursotusvinkkejä. Itselleni pursotus on aina aikamoinen koetinkivi eikä se taaskaan mennyt ihan putkeen, mutta lapset olivat onneksi tyytyväisiä kakkuun.



Pikkuleipinä oli tarjolla Wilhelmiina-keksejä, joita leivoin hieman isomman satsin pari viikkoa aiemmin leipoessani niitä ystäväni lapsen juhliin. Wilhelmiinat leivoin Maku.fi :stä löytyneellä reseptillä. Sattui vielä niin hyvin, että Suupohjan Reko-tapaaminen oli juuri paria päivää ennen synttäreitä, niin tilasin suklaapikkuleipiä kilon verran Kurikan kotipirtiltä, niin ei tarvinnut ostaa synttäreille lainkaan keksejä kaupasta. Reko Suupohja on facebookissa toimiva lähi- ja luomuruokarengas, jonka kautta on mahdollista tilata parin viikon välein lähellä tuotettuja tuotteita yhteisesti sovittuun jakelupaikkaan Kauhajoelle. Nuo Kurikan Kotipirtin suklaaleivät olivat paitsi herkullisia, myös tosi kauniita sydämen muotoisia pikkuleipiä.
 



 

Pientä makeaa tarjottavaa saimme vielä Rocky Roadeista, jonka reseptin löysien ihan sattumalta etsiessäni erästä toista reseptiä, ja pitihän noitakin sitten kokeilla. Tein niitä tuolla liliäiti-blogin reseptillä ja nam, mitä herkkua! Meillä, kun lapset eivät juuri kakkuja syö, niin tein vielä lähinnä lapsille tarjottavaksi aivan ihanan meheviä mokkaruutuja siskoni suosittelemana jonna_nordiccitylife:n Instagram-tililtä löytyvällä ohjeella.


 


Makeaksi tarjottavaksi jo aiemmin mainitsemani ystävä oli luvannut tehdä minulle vastalahjaksi Kinuskikissan kinuski-mansikka-kakun. Olin itsekin sitä ehtinyt kerran kokeilla, ja sen maku oli sen verran hyvä, että söimme sellaisen ihan muutaman henkilön voimin yhdessä päivässä, joten ajattelin, että tästä kakusta ei yksi riitä yli 30 henkilölle. Tein siis vielä itsekin tästä kakusta toisen synttäreille, ja hyvä että tein. Itse onnistuin tässä kakussa toisella kertaa hieman paremmin kuin ensimmäisellä, mutta edelleenkin värit hieman sekoittuivat toisiinsa. Maku oli kuitenkin aivan hurmaava! Onneksi sitä jäi meille kotiväelle herkuteltavaksi vielä seuraavaksikin päiväksi.




Aiemmin olin myös kokeillut jo tuota Mustikkasuu leipoo-blogista löytämääni New Yorkin mustikka-juustokakkua. Kun edellisellä kerralla sitä tehtyäni, söimme sitä heti leipomista seuraavana päivänä, huomasin, ettei valkosuklaa maistunut siinä lainkaan. Nyt jo siis tiesi, että kakku pitää tehdä vähintään kahta vuorokautta ennen tarjoilua, että valkosuklaan maku pääsee siinä esiin. Tämä kakku on oikein täyttävää eli tätä jaksaa syödä vain pienen palan kerrallaan, mutta se on ihanan juustoista.




Suolaiseksi tarjottavaksi olin jo pari viikkoa takaperin leiponut synttäreitä varten karjalanpiirakoita, jotka ovat tosi hyviä myös pakastamisen jälkeen. Juhlapäivän aamuna tein vain munavoin. Edellisenä päivänä teimme lasten kanssa myös lihapullia suolaiseksi tarjottavaksi.




Siskoni oli minulla apuna edellisenä päivänä, ja hän teki voileipäkakun Liian hyvää –blogin tilli-lohi-voileipäkakun ohjeella. Kun tuolla ohjeella teimme kaksi kappaletta pieniä suorakulmion mallisia voileipäkakkuja, jäi täytettä vielä reilusti ylikin. Meillä voileipäkakut tehtiin alusta lähtien koristelua myöten kerralla valmiiksi, ja voileipäkakuista tuli todella herkullisia. Niitä ei kyllä jäänyt kuin juuri ja juuri yhdet palat minulle ja miehelleni syötäväksi jälkikäteen eli kaiketi muutkin tykkäsivät. Ohjeessa ensin mietitytti, kun täyteainesta jätettiin vielä kakun kuorruttamista varten, mutta se näyttikin oikein hyvältä kakun päällä.




Suolaiseksi tarjottavaksi teimme vielä kahdenlaista salaattia: vihreää salaattia Kinuskikissan ohjeella sekä makaroni-kana-salaattia. Vihersalaatti Kinuskikissan tapaan oli ihan ok lukuunottamatta sitä, että tekemäni krutongit ehtivät pehmentyä tarjoiluun mennessä. En tiedä, tuleeko tehtyä tuota salaattia toista kertaa – jos tulee tehtyä, ehkä ostan krutongit valmiina kaupasta tai paistan ne juuri ennen tarjoilua. Siinä on vain se huono puoli, että koko talo haisee sen jälkeen valkosipulilta. Toiseksi salaatiksi teimme Pullahiiren leivontanurkka-blogin ohjeella hedelmäistä broileri-pastasalaattia. Vaikka teimme salaattia vain 2/3 määrän ohjeesta, sitä tuli aivan valtavasti. Salaatti oli kyllä oikein herkullista.




 

Ehkä tarjoiluja oli kokonaisuutena hieman liiaksi asti, mutta ei ainakaan ruoka loppunut pidoista kesken kaiken ;). Sääkin onneksi suosi, joten kahvittelu terassilla onnistui.




tiistai 30. kesäkuuta 2015

Noshin naistenvaatteet valloittivat taas!

Blogin päivittämisessä on ollut yli puolen vuoden katko, töiden aloittaminen on syönyt mehut aika tehokkaasti. Kutsujakin olen yleensä pitänyt vähintään kolmet keväässä / syksyssä, mutta tänä keväänä en niitäkään saanut järjestettyä- paitsi pitihän tietysti Nosh-kutsut pitää, ja tällä kertaa heti, kun naistenvaatteet olivat ilmestyneet ja ihana Nosh-edustaja Auri pääsi esittelemään kotiini niitä! Itse olen suosinut jo useamman vuoden ajan Noshin vaatteita - aluksi lapsilla ja sen jälkeen, kun ensimmäiset naistenvaatteet ilmestyivät, myös itsellä. Noshin vaatteissa minua ihastuttaa niiden värit, pehmeys ja käytettävyys, sekä ennen kaikkea se, että vaatteet on valmistettu ekologisesti luomupuuvillasta. Noshista voit lukea enemmän täältä.

Alkukaudesta olin jo käynyt ihastelemassa Noshin lastenvaatemallistoa ja sieltä oli tarttunut jo monia lastenvaatteita matkaan, kuten esimerkiksi meidän neidille tuo ihana mintunvärinen t-paita ja tupsulippis sekä fuksianväriset denim caprit. Kyllä ne päällä kelpasi lomailla Suomen rajojen ulkopuolellakin.


  


Naistenvaatemallisto oli ehkäpä paras ikinä! Kotikutsut ovat kyllä kätevä tapa ostaa itselle vaatteita - muuten kun ei koskaan ole vaatekauppoihin asiaa. Nytkin rekiltä olisi löytynyt varmasti kaksinkertainen määrä hankittavia vaatteita, mutta taloudellisista syistä johtuen pystyin hankkimaan vain osan suosikeistani.
 


Harmaa kidetoppi sisälsi yksinkertaisuudessaan kivoja yksityiskohtia, kuten tuo aukko selän puolella sekä pienet röyhelöt hihansuissa. Kyseinen toppi lähti tilaukseen.




Hankintalistalle lähtivät myös ihana valkoinen ministar t-paita mustilla pikkutähdillä. Tämä paita ei ollut varsinaisesti tyköistuva, mutta istui varmasti hyvien erilaisillekin vartaloille. Lähes heti aluksi ihastuin tuohon päällä olevaan Inka-bleiseriin. Tykkään liikkua niin kesällä kuin talvellakin lyhythihaisissa paidoissa, ja niiden päälle on kätevä lisätä joku pitkähihainen vaate. 

Ehkä malliston käytettävin vaate itseäni ajatellen olivat mustat legginsimäiset polvihousut, joissa oli kuitenkin sopivasti väljyyttä, että niillä on kiva olla. Niissä oli kivana yksityiskohtana pienet rypytykset sivuissa. Jo nyt, kun kirjoitan tätä blogia aika lailla myöhässä, näitä housuja on pidetty aina, kun ne ovat olleet puhtaana.




Leipomisessakin oli ollut lähes yhtä pitkä tauko kuin kutsujen pitämisessä. Ihanaa oli katsella sopivaa ohjetta kutsuja varten. Löysin tällä kertaa sekä suolaisen tarjottavan että makean tarjottavan ohjeet Kinuskikissan sivuilta. Voileipäpiirakka kuulosti mielenkiintoiselta tuttavuudelta, Kinuskikissan sivuilla sitä tarjottiin helpoksi vaihtoehdoksi voileipäkakun valmistamiselle. Pohjan tekemisen ja paistamisen sekä kostuttamisen jälkeen puolet pinnasta täytettiin kinkkumeetvurstitäytteellä ja puolet minitomaatti-mozzarellatäytteellä. Molemmat puolet maistuivat oikein hyvälle. Tätä täytyy tehdä joskus uudelleen.




Makeaksi tarjottavaksi tein Kinuskikissan ohjeella höyhenenkevyttä sitruunajuustokakkua. Itse olen aina tykännyt kaikesta sitruunaisesta ja tässä maistui kivasti ihana raikas sitruunan maku.Mielenkiintoista tässä ohjeessa oli, että pohjan keksiseokseen ei laitettukaan sulatettua margariinia tai voita, vaan vauvojen hedelmäsosetta. Täytettä jouduin muuttamaan yhden ainesosan osalta, kun halusin tehdä kakusta laktoosittoman: vaihdoin mango-sitrusjogurtin Valion kerros persikka & mangoon. Koristelun kanssa tuli jälleen liian kiire, ja lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta pääasia, että kakku oli hyvää.