perjantai 6. tammikuuta 2017

Ruokaa karitsasta

En lapsuudessani syönyt koskaan lampaan lihaa, ehkä aikuisenakin oli pieni epäluulo lampaan lihaa kohtaan, mutta kun pari kertaa olin sitä ravintolassa syönyt, heräsi syksyllä 2015 mielenkiinto kokeilla valmistaa jotakin karitsasta, kun Reko-ringin kautta aukesi mahdollisuus ostaa karitsaan lihaa suoraan tilalta. Tähän päivään mennessä on siis tullut kokeiltua muutamaa ruokalajia karitsan lihasta - voin sanoa, että kaikesta on tullut syömäkelpoista, mutta ne huippuelämykset olen kokenut moussakan ja nyhtölampaan kohdalla. Ruuanlaitossa käyttämäni karitsanliha on peräisin Lakeuden Higland -tilalta Luopajärveltä.

Tänään päätin valmistaa toista kertaa moussakaa. Moussaka on sellainen ruoka, että sitä ei voi tehdä työpäivän jälkeen, vaan mieluummin sellaisena päivänä, kun ruuanlaittoon on ruhtinaallisesti aikaa. Edellisellä kerrqalla tein moussakaa Kananpoikien Bistro -blogin ohjeella. Vaikka moussakasta edelliselläkin kerralla tuli herkullista, satun olla vain sen verran vaihtelunhaluinen, että tällä kertaa päätin tehdä sitä hieman tuosta poikkeavalla ohjeella, joka löytyi Pastanjauhantaa -blogista. Hieman sovelsin tätä ohjetta lisäämällä muun muassa perunaa, tarkentamalla joidenkin ainesosien määriä sekä laittamalla ainekset hieman eri järjestyksessä uunivuokaan.



Moussaka

1 munakoiso
suolaa

oliiviöljyä paistamiseen
5 pienehköä perunaa

Jauhelihakastike:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
500 g karitsanjauhelihaa
1 purkki tomaattimurskaa
n. 1 dl valkoviiniä
1 kanelitanko
oreganoa
suolaa

Bechamel-kastike:
1/2 l täysmaitoa
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
70g parmesaaniraastetta
1 muna

Alkuperäisen ohjeen mukaisesti aloitin jauhelihakastikkeesta. Pilkoin sipulin ja valkosipulin ja ruskistin niitä oliiviöljyssä, sitten lisäsin karitsan jauhelihan ja annoin kypsyä hyvän aikaa, niin että lähes kaikki neste katosi pannulta. Sitten lisäsin purkin tomaattimurskaa sekä noin puolet valkoviinistä, kanelitangon sekä summamutikassa oreganoa ja suolaa. Näiden annoin sitten miedolla lämmöllä kypsyä varmaan liki tunnin, valkoviiniä lisäsin pariin otteeseen myöhemmin, samoin oreganoa ja suolaa maun mukaan.

Kastikkeen kypsyessä leikkasin munakoisin pitkittäissuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja laitoin ne leivinpaperin päälle sekä ripottelin päälle hieman suolaa (= munakoisojen itkettäminen). Kuorin perunat sekä siivutin ne ohuiksi siivuiksi.

Bechamel-kastiketta varten laitoin kattilaan voin, ja kun se oli sulanut, lisäsin sinne vehnäjauhot sekä annoin niiden ruskistua hieman lastalla sekoittaen. Kuumensin maidon kattilassa, sekä lisäsin sen parissa erässä koko ajan sekoittaen kattilaan. Lisäsin sinne ripauksen suolaa sekä mustapippuria myllystä ja pussillisen parmesaaniraastetta. Kun kastike oli paksuuntunut ja kiehahtanut, nostin sen levyltä ja lisäsin haarukalla lasissa rikki vatkatun kananmunan.

Seuraavaksi paistoin munakoisoja hetken aikaa pienessä määrässä oliiviöljyä paistinpannulla molemmin puolin sekä nostin ne talouspaperin päälle lautaselle odottamaan.

Seuraavaksi voitelin uunivuoan oliiviöljyllä, laitoin pohjimmaiseksi hieman jauhelihakastiketta, sitten yhden kerroksen munakoisoviipaleita, niiden päälle ripottelin suolaa, sitten kerroksen perunaviipaleita sekä niiden päälle hieman taas jauhelihakastiketta. Tämän jälkeen laitoin loput munakoisoviipaleet, taas hieman suolaa ja loput perunaviipaleet. Sitten loput jauhelihakastikkeesta päälle sekä päällimmäiseksi bechamel-kastikkeen. Sitten vuoka uuniin 180 asteeseen noin 50 minuutiksi. Puolivälissä laitoin leivinpaperin uunivuoan päälle suojaksi. Uunista nostamisen jälkeen annoin moussakan vetäytyä hieman ennen kuin söimme.

Kovin kummoisia salaattiaineksia meillä ei tällä kertaa jääkaapissa ollut, joten söimme moussakan seurana kurkkua, tomaattia ja paprikaa kuutioina. Täytyy sanoa, että tällä kertaa moussaka oli ehkä vieläkin parempaa kuin edellisellä kerralla. Lapset hieman ihmettelivät munakoison reunapaloja, ja ajattelinkin, että pitääkö ensi kerralla poistaa reunat kokonaan, niin kukaan ei ehkä huomaakaan, että on jostakin erikoisemmasta ruuasta kyse. Moussakan rakenteesta tulee hyvinkin mieleen lasagne, niinpä lapset halusivat laittaa ketsuppia päälle.



tiistai 3. tammikuuta 2017

Uudenvuodenaaton kokkailuja



Olimme joulun tänä vuonna pois kotoa, joten joulu meni täysin ilman kokkailuja. Uuteen vuoteen taas ei ollut minkäännäköisiä suunnitelmia muuta kuin kotona oleskelua. Nyt olisi siis aika tehdä jotakin huippuhyvää.

 

Aktiivisena ruokablogien seuraajana niin Facebookissa kuin Instagramissa osui silmääni Sweet food o’mine –ruokablogin päivitys itämaisista herkuista uudeksi vuodeksi. Uudenvuodenaattopäivänä meinasi tulla kiire, kun ruoka-ainesten ostamisen jälkeen huomasin, että lihojenhan pitää olla marinadissa vähintään neljä tuntia. Lisäksi jouduin tyytymään normaaleihin broilerifileisin, kun kaupasta ei muuta löytynyt. Sumakkia en yrittänyt etsiäkään. Shish taouk & fattoush-tortillasalaatti ei ollut ihan perinteinen ruoka meillä, itämainen mauste toi siihen oman säväyksensä. Meillä lapsista kaikki uskalsivat maistaa kanaa, yksi söi niitä useamman vartaallisen. Fattoush-tortillasalaatti kera kastikkeen oli herkullista, seuraavaan päivään ei tortillanpaloja kuitenkaan kannata jättää.



Kun perheessä on neljä lasta, aina pitää varautua siihen, että pöydässä on jotain tuttua ja turvallista. Vaikka laitan mitä erilaisempia ruokia ja usein, pizzaa minun tulee tehtyä todella harvoin. Pizzakiveänikin olen testannut vain muutaman kerran. Nyt päätin testata sitäkin. Päätin kokeilla hieman erityyppisellä pohjataikinalla pizzan tekemistä ja herkulliselta kuulostava ohje löytyikin Suolaa ja hunajaa –blogista. Tein yhden annoksen tuolla ohjeella, jauhoina käytin durum-vehnäjauhoja, kun en muita tähän hätään löytänyt.

Tein myös tomaattikastikkeen itse kyseisen blogin ohjeella, ja se on ehkä juuri se, mikä pizzoistani on aikaisemmin jäänyt puuttumaan – se jokin. Laitoin niin tuoreita kirsikkatomaatteja kuin purkkitomaatteja ja keitin kauan – ja vielä kerran kauan. Reilun tunnin ainakin. Aivan mielettömän herkullista tuli!

Täytteiksi pizzaan laitettiin nyt lasten mieleen porsaan jauhelihaa (Teuvalta Juha Lehdon sikatilalta ostettua Reko-ringin kautta), kinkkusuikaleita ja juustoa –osaan ananastakin – ohjeessa pyydettiin laittamaan maltillisesti täytteitä, mutta en kaiketi osannut. Ja lopputulos – en voi muuta sanoa, kuin että parasta pizzaa, mitä itse olen ikinä tehnyt. Tätä ohjetta tulee käytettyä toistekin. - Ja tarjolle tietysti rinnalle tuoretta ananasta - aina kun vain voi.


Vaikka tiesin, että suolaisten leipomiseen kuluisi aikaa paljon, olin hankkinut kaupasta myös ainekset Suklaiseen banoffee-piirakkaan. Ohje löytyy Sari ja Patrik Spåran uusimmasta kirjasta Superherkut – syntisen hyvää. Voin lämpimästi suositella niin tätä kuin muitakin kyseisten blogistien kirjoja. Ohjeen saadaksesi ei siis auta kuin ostaa kyseinen kirja. Kakku oli kokonaisuudessaan aika yksinkertainen tehdä, hyydytysajat pystyi hyvin käyttämään muiden herkkujen valmisteluun. Valmista karamellisoitua kondensoitua maitoakin löytyi onneksi paikallisesta S-marketista. Lopputulos oli kertakaikkiaan taivaallisen hyvää – ja tätä söivät lapsetkin!


Lopputuloksesta ei voi todeta muuta, kuin että voisiko olla parempaa!


   Iloista alkanutta vuotta itse kullekin! 

Herkullisia kokkaushetkiä teille ja meille!

 

tiistai 10. toukokuuta 2016

Noshin kevät 2016

Ei syksyä, ei kevättä ilman Nosh-kutsuja. Noshin laadukkaita, luomupuuvillaisia naisten- ja lastenvaatteita kävi kotonamme esittelemässä tuttuun tapaan Lähdesmäen Auri Seinäjoelta. Noshin tarinaan ja vaatteisiin voi tutustua osoitteessa http://nosh.fi/. Naistenvaatemallisto oli tällä kertaa todella mieleeni, oli vaikea valita, mitä itselle valitsee. Mutta tykästyin toden teolla musta-vaniljaan Suvi-mekkoon, jota on tullut ostamisen jälkeen käytettyä niin juhlassa kuin arjessa. Ihastuin myös juhlamekkoon, jonka aion laittaa päälleni ensi kerran eräisiin häihin. Siksi en siitä vielä paljasta kuvaa.


Tytöille olin päättänyt jo aikaa sitten tilata puuterinväriset nuoli-hupparit. Noshin vaatteiden pehmeä materiaali jaksaa yllättää pehmeydellään uudelleen ja uudelleen. Huppareista otin tytöille kokoa suuremmat koot, niin sopivat päälle pidempään. Huppareiden alle kävi oivasti Nuoli-teepparit.
 




Pojille löytyi taas kivat pyöräkuvioiset t-paidat. Riitaa meinasi tulla vain siitä, kun toinen poika halusi, että heillä on erilaiset paidat, ja molemmat pojat halusivat kuitenkin samanlaiset paidat. Onneksi sopuun päästiin, ja molemmille pojille saatiin kivat paidat.




Ja kutsuthan eivät ole mitään ilman tarjottavia. Makean tarjottavan reseptin etsintä lähti käyntiin siitä, että kun pakastimessa on vadelmia jos kuinka, mitä kakkua voisin tehdä vadelmista. Ihan goolaamalla löysin näin "vaatimattomasta" osoitteesta kuin http://ruoka.fi/reseptit/vadelmakakku Vadelmakakun ohjeen, joka lienee joskus julkaistu Seurassa. Tein tämän gluteenittomana muuttamalla vain vehnäjauhot gluteenittomiksi jauhoiksi. Aika hyvää tulikin, vaikka itse sanonkin.


Toiseksi makeaksi kakuksi tein Suklaamoussekakkua, joka näkyy etualalla alla olevassa kuvassa. Sen ohje löytyi Talven maku-kirjasta ja tämä kakku onkin aika helppotekoinen ja se käy helposti gluteenittomallekin, kunhan huolehtii,ettei aineksissa ole gluteenia. Tämä kakku taisi olla kutsuvieraiden suosikki.


Talven Maku -kirjasta löysin myös aivan ihanan herkullisen kylmäsavulohipiirakan ohjeen. Ostin muuten Talven maku-kirjan silloin heti, kun se ilmestyi, kun olin entuudestaan jo ihastunut Sari Spåran kirjaan Meren maku. Ah, mitä herkkuja! Sari Spåran blogi Sweet food o'Mine löytyy muuten osoitteesta http://www.sweetfoodomine.com/, sieltä löytyy myös paljon herkullisia reseptejä.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Triplasynttäreiden viettoa Ninjago-tyyliin



Taas oli se aika vuodesta, kun oli aika viettää lastemme syntymäpäiväjuhlia. Yleensä olemme viettäneet heinäkuussa vain esikoispoikamme ja vanhemman tyttäremme synttäreitä, kun heillä on syntymäpäivä neljän päivän sisään, mutta tänä vuonna juhlimme samaan aikaan myös kesäkuussa syntyneen nuoremman poikamme 6v-synttäreitä, kun olimme hänen synttäreidensä aikaan reissussa.

Täytekakun teema tuli hetkeäkään miettimättä lasten suusta: Ninjago-kakku. Tälle äidille kun Ninjat eivät ole kovin tuttuja, piti oikein netistä katsella, että minkäs näköisiä ne ovatkaan. Ja yhtenä yönä sain idean kakusta. Tein hahmot jo pari päivää etukäteen valmiiksi sokerimassasta, ettei niitä tarvitsisi sitten kiireessä tehdä.
 



Tällä kertaa oli tulossa paljon enemmän vieraita kuin normaalisti lastemme synttäreille (huom! yhden lapsen kummit lisää), joten päätin, että teen täytekakkupohjan kääretorttupohjista. Tein kolme kääretorttupohjaa jo äidiltä oppimallani ohjeella: lasi munia, lasi sokeria, lasi jauhoja (puolet vehnä- ja puolet perunajauhoja) sekä teelusikallinen leivinjauhetta. Leikkasin pohjat alustalle sopivaksi (neljä kerrosta, joista yksi palasista) ja kostutin ne maito-vaniljasokeriseoksella. 

Haimme samana päivänä kauhajokiselta Kukkasmäen marjatilalta (http://www.kukkasmaenmarjatila.fi/) tuoreita mansikoita, joten niiden ympärille piti rakentaa täytekerrokset. Otin ideaa täytteeseen Seuran ohjeesta siten, että täytteeseen laitoin 2,5 prk Valion valkosuklaa-limerahkaa, reilun ruokalusikallisen lemon curdia sekä 2 x 2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sitten vain mansikat viipaleiksi, ja jokaiseen väliin laitoin ensin kerroksen mansikkaviipaleita ja lisäksi täyteseosta.

Kuorrutuksessa halusin taas testata jotain uutta, ja Kinuskikissan sivuilta löytyi kivoja pursotusvinkkejä. Itselleni pursotus on aina aikamoinen koetinkivi eikä se taaskaan mennyt ihan putkeen, mutta lapset olivat onneksi tyytyväisiä kakkuun.



Pikkuleipinä oli tarjolla Wilhelmiina-keksejä, joita leivoin hieman isomman satsin pari viikkoa aiemmin leipoessani niitä ystäväni lapsen juhliin. Wilhelmiinat leivoin Maku.fi :stä löytyneellä reseptillä. Sattui vielä niin hyvin, että Suupohjan Reko-tapaaminen oli juuri paria päivää ennen synttäreitä, niin tilasin suklaapikkuleipiä kilon verran Kurikan kotipirtiltä, niin ei tarvinnut ostaa synttäreille lainkaan keksejä kaupasta. Reko Suupohja on facebookissa toimiva lähi- ja luomuruokarengas, jonka kautta on mahdollista tilata parin viikon välein lähellä tuotettuja tuotteita yhteisesti sovittuun jakelupaikkaan Kauhajoelle. Nuo Kurikan Kotipirtin suklaaleivät olivat paitsi herkullisia, myös tosi kauniita sydämen muotoisia pikkuleipiä.
 



 

Pientä makeaa tarjottavaa saimme vielä Rocky Roadeista, jonka reseptin löysien ihan sattumalta etsiessäni erästä toista reseptiä, ja pitihän noitakin sitten kokeilla. Tein niitä tuolla liliäiti-blogin reseptillä ja nam, mitä herkkua! Meillä, kun lapset eivät juuri kakkuja syö, niin tein vielä lähinnä lapsille tarjottavaksi aivan ihanan meheviä mokkaruutuja siskoni suosittelemana jonna_nordiccitylife:n Instagram-tililtä löytyvällä ohjeella.


 


Makeaksi tarjottavaksi jo aiemmin mainitsemani ystävä oli luvannut tehdä minulle vastalahjaksi Kinuskikissan kinuski-mansikka-kakun. Olin itsekin sitä ehtinyt kerran kokeilla, ja sen maku oli sen verran hyvä, että söimme sellaisen ihan muutaman henkilön voimin yhdessä päivässä, joten ajattelin, että tästä kakusta ei yksi riitä yli 30 henkilölle. Tein siis vielä itsekin tästä kakusta toisen synttäreille, ja hyvä että tein. Itse onnistuin tässä kakussa toisella kertaa hieman paremmin kuin ensimmäisellä, mutta edelleenkin värit hieman sekoittuivat toisiinsa. Maku oli kuitenkin aivan hurmaava! Onneksi sitä jäi meille kotiväelle herkuteltavaksi vielä seuraavaksikin päiväksi.




Aiemmin olin myös kokeillut jo tuota Mustikkasuu leipoo-blogista löytämääni New Yorkin mustikka-juustokakkua. Kun edellisellä kerralla sitä tehtyäni, söimme sitä heti leipomista seuraavana päivänä, huomasin, ettei valkosuklaa maistunut siinä lainkaan. Nyt jo siis tiesi, että kakku pitää tehdä vähintään kahta vuorokautta ennen tarjoilua, että valkosuklaan maku pääsee siinä esiin. Tämä kakku on oikein täyttävää eli tätä jaksaa syödä vain pienen palan kerrallaan, mutta se on ihanan juustoista.




Suolaiseksi tarjottavaksi olin jo pari viikkoa takaperin leiponut synttäreitä varten karjalanpiirakoita, jotka ovat tosi hyviä myös pakastamisen jälkeen. Juhlapäivän aamuna tein vain munavoin. Edellisenä päivänä teimme lasten kanssa myös lihapullia suolaiseksi tarjottavaksi.




Siskoni oli minulla apuna edellisenä päivänä, ja hän teki voileipäkakun Liian hyvää –blogin tilli-lohi-voileipäkakun ohjeella. Kun tuolla ohjeella teimme kaksi kappaletta pieniä suorakulmion mallisia voileipäkakkuja, jäi täytettä vielä reilusti ylikin. Meillä voileipäkakut tehtiin alusta lähtien koristelua myöten kerralla valmiiksi, ja voileipäkakuista tuli todella herkullisia. Niitä ei kyllä jäänyt kuin juuri ja juuri yhdet palat minulle ja miehelleni syötäväksi jälkikäteen eli kaiketi muutkin tykkäsivät. Ohjeessa ensin mietitytti, kun täyteainesta jätettiin vielä kakun kuorruttamista varten, mutta se näyttikin oikein hyvältä kakun päällä.




Suolaiseksi tarjottavaksi teimme vielä kahdenlaista salaattia: vihreää salaattia Kinuskikissan ohjeella sekä makaroni-kana-salaattia. Vihersalaatti Kinuskikissan tapaan oli ihan ok lukuunottamatta sitä, että tekemäni krutongit ehtivät pehmentyä tarjoiluun mennessä. En tiedä, tuleeko tehtyä tuota salaattia toista kertaa – jos tulee tehtyä, ehkä ostan krutongit valmiina kaupasta tai paistan ne juuri ennen tarjoilua. Siinä on vain se huono puoli, että koko talo haisee sen jälkeen valkosipulilta. Toiseksi salaatiksi teimme Pullahiiren leivontanurkka-blogin ohjeella hedelmäistä broileri-pastasalaattia. Vaikka teimme salaattia vain 2/3 määrän ohjeesta, sitä tuli aivan valtavasti. Salaatti oli kyllä oikein herkullista.




 

Ehkä tarjoiluja oli kokonaisuutena hieman liiaksi asti, mutta ei ainakaan ruoka loppunut pidoista kesken kaiken ;). Sääkin onneksi suosi, joten kahvittelu terassilla onnistui.




tiistai 30. kesäkuuta 2015

Noshin naistenvaatteet valloittivat taas!

Blogin päivittämisessä on ollut yli puolen vuoden katko, töiden aloittaminen on syönyt mehut aika tehokkaasti. Kutsujakin olen yleensä pitänyt vähintään kolmet keväässä / syksyssä, mutta tänä keväänä en niitäkään saanut järjestettyä- paitsi pitihän tietysti Nosh-kutsut pitää, ja tällä kertaa heti, kun naistenvaatteet olivat ilmestyneet ja ihana Nosh-edustaja Auri pääsi esittelemään kotiini niitä! Itse olen suosinut jo useamman vuoden ajan Noshin vaatteita - aluksi lapsilla ja sen jälkeen, kun ensimmäiset naistenvaatteet ilmestyivät, myös itsellä. Noshin vaatteissa minua ihastuttaa niiden värit, pehmeys ja käytettävyys, sekä ennen kaikkea se, että vaatteet on valmistettu ekologisesti luomupuuvillasta. Noshista voit lukea enemmän täältä.

Alkukaudesta olin jo käynyt ihastelemassa Noshin lastenvaatemallistoa ja sieltä oli tarttunut jo monia lastenvaatteita matkaan, kuten esimerkiksi meidän neidille tuo ihana mintunvärinen t-paita ja tupsulippis sekä fuksianväriset denim caprit. Kyllä ne päällä kelpasi lomailla Suomen rajojen ulkopuolellakin.


  


Naistenvaatemallisto oli ehkäpä paras ikinä! Kotikutsut ovat kyllä kätevä tapa ostaa itselle vaatteita - muuten kun ei koskaan ole vaatekauppoihin asiaa. Nytkin rekiltä olisi löytynyt varmasti kaksinkertainen määrä hankittavia vaatteita, mutta taloudellisista syistä johtuen pystyin hankkimaan vain osan suosikeistani.
 


Harmaa kidetoppi sisälsi yksinkertaisuudessaan kivoja yksityiskohtia, kuten tuo aukko selän puolella sekä pienet röyhelöt hihansuissa. Kyseinen toppi lähti tilaukseen.




Hankintalistalle lähtivät myös ihana valkoinen ministar t-paita mustilla pikkutähdillä. Tämä paita ei ollut varsinaisesti tyköistuva, mutta istui varmasti hyvien erilaisillekin vartaloille. Lähes heti aluksi ihastuin tuohon päällä olevaan Inka-bleiseriin. Tykkään liikkua niin kesällä kuin talvellakin lyhythihaisissa paidoissa, ja niiden päälle on kätevä lisätä joku pitkähihainen vaate. 

Ehkä malliston käytettävin vaate itseäni ajatellen olivat mustat legginsimäiset polvihousut, joissa oli kuitenkin sopivasti väljyyttä, että niillä on kiva olla. Niissä oli kivana yksityiskohtana pienet rypytykset sivuissa. Jo nyt, kun kirjoitan tätä blogia aika lailla myöhässä, näitä housuja on pidetty aina, kun ne ovat olleet puhtaana.




Leipomisessakin oli ollut lähes yhtä pitkä tauko kuin kutsujen pitämisessä. Ihanaa oli katsella sopivaa ohjetta kutsuja varten. Löysin tällä kertaa sekä suolaisen tarjottavan että makean tarjottavan ohjeet Kinuskikissan sivuilta. Voileipäpiirakka kuulosti mielenkiintoiselta tuttavuudelta, Kinuskikissan sivuilla sitä tarjottiin helpoksi vaihtoehdoksi voileipäkakun valmistamiselle. Pohjan tekemisen ja paistamisen sekä kostuttamisen jälkeen puolet pinnasta täytettiin kinkkumeetvurstitäytteellä ja puolet minitomaatti-mozzarellatäytteellä. Molemmat puolet maistuivat oikein hyvälle. Tätä täytyy tehdä joskus uudelleen.




Makeaksi tarjottavaksi tein Kinuskikissan ohjeella höyhenenkevyttä sitruunajuustokakkua. Itse olen aina tykännyt kaikesta sitruunaisesta ja tässä maistui kivasti ihana raikas sitruunan maku.Mielenkiintoista tässä ohjeessa oli, että pohjan keksiseokseen ei laitettukaan sulatettua margariinia tai voita, vaan vauvojen hedelmäsosetta. Täytettä jouduin muuttamaan yhden ainesosan osalta, kun halusin tehdä kakusta laktoosittoman: vaihdoin mango-sitrusjogurtin Valion kerros persikka & mangoon. Koristelun kanssa tuli jälleen liian kiire, ja lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta pääasia, että kakku oli hyvää.



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pikkuneiti vuoden ikään!



Meidän pikkuneiti täyttää vuoden ensi keskiviikkona. Vietimme kuitenkin yksivuotissynttäreitä jo muutamaa päivää etukäteen yhdessä kummien, sukulaisten ja ystävien kanssa.


Pienten itseä vaivaavien terveysongelmien vuoksi päätin tälläkertaa ulkoistaa osan leipomuksista muille. Tilasin ystävältä kaksi voileipäkakkua, liha- ja kalakakun suolaiseksi tarjottavaksi. Voileipäkakkuja tulee itse tehtyä niin harvoin, niin ihana päästä syömään jonkun toisen tekemiä kakkuja. Päätin kuitenkin niiden lisäksi leipoa itse vielä yhden suolaisen piirakan tarjottavaksi reseptillä, jota olen suosinut jo useita kertoja. Nimittäin Valion ohjeella tehty broileri-aprikoosipiiras vie lähes kielen mennessään. Kuvan unohdin tällä kertaa ottaa.


Pikkuneiti ei vielä osaa kertoa toiveita, millaisen kakun hän haluaa, joten äiti joutui tällä kertaa hieman käyttämään aikaa kakun koristeiden pohtimiseen. Idea syntyi kuitenkin yllättäen pyykinpesun yhteydessä. Kerran, kun olin laittamassa pikkuneidin bodya pyykkikoneeseen, huomasin siinä pandan kuvan, ja siitä sitten syntyi idea, että josko tekisin pandan ja jonkun muun eläimen istumaan synttärikakun äärellä kakun päälle.


Täytekakkupohjan tein jälleen Marin Kyökin ohjeella, kuten aiemmillakin kerroilla. Täytteiksi päätin tällä kertaa testata Kinuskikissan vadelma-vaniljatäytettä ja valkosuklaa-vaniljatäytettä. Kun maistoin täytteitä etukäteen, vadelma-vaniljatäyte oli aika kirpsakkaa, mutta vanilja-valkosuklaatäyte ihan ällömakeaa. Kostutin kakun maito-vaniljasokeriseoksella ja toiseen väliin laitoin vadelma-vaniljatäytettä ja toiseen valkosuklaa-vaniljatäytettä. Tältä kakku näytti siinä vaiheessa, kun olin laittamassa sitä yöksi jääkaappiin.

 



Aamulla sitten jatkoin kakun koristelua. Värjäsin kerman vihreällä pastavärillä. Halusin päällisen hieman rosoisemmaksi, niin vedin sen terävällä leikkuuveitsellä, niin siitä sai hieman raidakkaan. Reunapursotukset tein lehtityllaa käyttäen ja päällisreunojen pursotukseen käytin allaolevan kuvan oikeanpuolimmaista tyllaa, jonka nimeä en tiedä. 


Sitten sokerimassasta tehdyt koristeet päälle ja hieman vihreitä pikkukarkkeja päälle. Lopputulokseen olin tyytyväinen.


Kunnes muutaman tunnin päästä menin jääkaapille ja panda oli pudonnut takaperin alas kakun päältä. Se tunne – ei voi olla totta! Ja ei kun korjaamaan. Reunan tasoitin vain veitsellä, kun en viitsinyt alkaa enää uutta kermaa vatkaamaan. Kakun päälle tein sokerimassasta tuollaisen vihreän pensasläikän.






Hyydykekakkujen kohdalla hieman taas innostuin, kun minulla oli synttäreiden laitossa apuna kaksi siskoani. Päätimme tehdä kahdenlaista hyydykekakkua: appelsiini-tyrnijuustokakkua ja amerikkalaista omenakakkua. Ensin mainittu oli Kinuskikissan ohje. Tyrnihilloksi käytin paikallista Koivumäen tyrnitarhan hilloa –mainittakoon ohimennen, että samaisen paikan vadelmahillo on ihan ylivertaista verrattuna muihin vadelmahilloihin. 



Kakku oli ehkä hieman kirpeänmakuinen, mutta itse tykkäsin kyllä. Kakusta syntyi tällainen.





Synttäreiden suurmenestys taisi olla kuitenkin K-ruoka.fi-sivuston ohjeella tehty Amerikkalainen omenakakku. Meidän, kun piti etsiä netistä joku ohje, johon saadaan kulutettua äidin omenapuista tippuneita omenoita. Kakun tekovaiheessa hieman mietitytti, että minkähänlaista tästäkin kakusta tulee. Siskoni vastasi tämän kakun käytännön tekemisestä. Maku oli jotain aivan suurenmoista! Suosittelen kokeilemaan tätä, vaikka pähkinät eivät olisikaan mitään suurinta herkkua.




P.S. Jotenkin tuosta meidän yksivuotiaasta neidistä ei tule mieleen mikään vaaleanpunainen prinsessa, niin tämä äiti päätti pukea sankarin samoin kuin isosiskonkin musta-valko-punaiseen. Jos et ole vielä tutustunut suomalaisiin Höön lastenvaatteisiin, niin suosittelen tutustumaan.